Viime viikon tiistaina (heti taipparitreeneistä kotiuduttuani) sain kuulla kuka pennuista on se, joka muuttaa meille. Meille muuttaa poika numero 4., viralliselta nimeltään Reponi Osaa Kun Haluaa. Tämä pentu on kasvattajan mukaan erityisen sisukas, ihmisten kanssa mielellään touhottava pikkutolleri joka on moneen menoon lupaavan oloinen harrastuskoiran alku.
Viime tiistaina, eli eilen, lähdettiin taas katsomaan pentu(j)a ja juttelemaan kasvattajan kanssa. Sovittiin tarkka päivämäärä siitä, koska pentu muuttaa meille. Sovitin pennulleni myös Nikin vanhaa pentupantaa, mutta vähän vaikuttaisi siltä, ettei se mahdu pennulle kuin korkeintaan ensimmäisen viikon meillä asuessaan, joten paras lähteä pantaostoksille. Pennut kasvaa hirmuista vauhtia!
Tuliaiseksi pennuille toin pienen pehmolelun. Oma pentuni tuntui heti tietävän, keneltä lahja on peräisin ja kenelle se siis täten kuuluu. ;) Alla kuvia, joissa jokaisessa esiintyy meille muuttava pentu "oman lelunsa" kera.
Pennut olivat kyllä suloisia, vaikkakin kovia käyttämään hampaitaan! Joku nakersi koko ajan housun punttia, vyötä, tai mitä vain mihin sai hampaansa upotettua. Ja kun aloin etsimään pentujen joukosta omaani "kukas näistä nyt onkaan se, joka muuttaa meille" sain lopulta huomata, että minun pentuni olikin kaiken aikaa istunut sylissäni. Vaikka varmaankin suurin osa pennuista oli jossain vaiheessa kömpinyt syliini, niin tuntui siltä, kuin eniten sylissäni olisi kököttänyt nelos poika, minun koirani.
Pennut olivat kyllä niin ihania, ettei millään olisi malttanut lähteä takaisin kotiin päin - ja vieläpä siis ilman omaa turrikkaa. Hetken riehuttuaan pennut kuitenkin painuivat unten maille, joten lopulta mekin jätimme ne rauhaan. Alla olevissa kuvissa nukkuva pentu on omani.
Kommentit