Pieni ja pörröinen punaturkki muutti torstaina kotiin. Karvalapsi hurmasi heti koko perheen - Nikiä ja Romppua lukuun ottamatta. Parin nuuhkaisun jälkeen kumpikaan koirista ei juurikaan noteerannut pentua.

Automatka Hyvinkäältä kotiin Hämeenlinnaan sujui erittäin.. äänekkäästi. Pentu ei toki haukkunut, eikä myöskään ulvonut, vaan piti aivan omanlaisiaan ääniä ja kiljui. Niki oli aikoinaan nukkunut koko matkan Hämeenkyröstä kotiin Hämeenlinnaan saakka, joten en ollut osannut varautua showhun, jonka pentu piti. Jossain vaiheessa matkaa tajusin, että pentu pysyy hiljaa minun puhuessani arkipäiväisiä asioita, joten eipä auttanut muu, kuin rupatella niitä näitä pennun iloksi. Onneksi olimme matkassa vanhempieni kyyditseminä omalla autolla, emmekä esimerkiksi junalla, mikä sekään ei ollut lainkaan pois suljettu vaihtoehto. Siinäpä olisi kanssamatkustajilla ollut kuuntelemista ("IUUUUÄÄÄÄUUYYÅÅÅ!!!") ja lopulta ihmettelemistä, kun olisin alkanut rupattelemaan itsekseni.

Auto kaarsi kotipihaan puoli yhdeksän aikaan illalla. Minulla oli vielä töitä tiedossa - viimeistään yhdeksältä minun piti olla kaupalla sulkemassa pulju - sellainen kompromissi oltiin tehty, kun kieltäydyin tulemaan töihin torstaina, joka oli työvuorolistojen mukaan vapaapäiväni, kuten perjantaikin. Aiemmin, iltapäivällä olin ollut myös puoli kolmesta puoli kuuteen kaupalla, joten olin kyllä mielestäni riittävän joustava kauppaa kohtaan.
En olisi millään malttanut lähteä illalla töihin ja jättää pentua poikaystäväni hoiviin - heti ensimmäisen kotona vietetyn vartin jälkeen! Ennen töihin lähtöä kuitenkin halusin nähdä, miten vanhemmat koirat suhtautuivat pentuun.

Ensin Niki - se otti pennun vastaan häntä iloisesti viuhuen, innostuneesti pentua nuuskien, mutta tämän jälkeen se jätti pennun rauhaan ja tuli tervehtimään meitä muita.
Romppu yllätti meidät positiivisesti olemalla hiljaa, se ei siis haukkunut, kuten tavallisesti aina tietynlaisille asioille - sellaisille, joihin olisi voinut kuvitella koiranpennun lukeutuvan. Pentu oli sen mielestä selvästikkin arveluttava, mutta parin kaukaisen nuuhkaisun jälkeen se ei noteerannut sitä enää mitenkään.

Vanhempieni mielestä pentu oli huvittava. Isä katseli pennun menoa hetken, ja alkoi kutsumaan sitä ponttooniksi. Poikaystäväni nimesi pennun ponttoonin lyhenteen mukaan Pontsiksi. Äitini puolestaan arveli, mahtaako pienestä "turbosta" tulla koskaan kaunista ja siroa novascotiannoutajaa. Minä päätin lopullisen kutsumanimen: pentua kutsuttakoon Intoksi, joka oli ollut jo pitkään ennakkosuosikkini.

Nakkasin "isot koirat"  lyhyen tutustumisen jälkeen sisälle ja jätin poikaystäväni pihalle leikkimään pennun kanssa, itse suuntasin kaiken tylsyyden keskelle töihin sulkemaan kauppaa. Asiakkaita riitti vielä lähempänä yhdeksääkin, ja arvata saattaa kulkiko ajatukseni aivan jossain muualla, ja meinasinko antaa ihan ihmeellisiä vaihtorahoja takaisin. Sinä iltana kuka tahansa olisi voinut rikastua tämän kaupan asiakkaana. ;)
Kaupalla ei onneksi kestänyt kauaa, joten pääsin taas nopeasti takaisin kotiin. Ilta pennun kanssa sujui hyvin, ja se sai vielä yhden ruuan. Asiansa se teki kiltisti pihalle  - pari pienen pientä lätäkköä syntyi myös eteisen puolelle, mutta täysin omasta tyhmyydestäni johtuen. Sisäsiisteyskasvatus tuntui lähtevän jo ensimmäisenä iltana oikeille raiteilleen pennun tehdessä asiansa ulos, ja oivaltaessa sanomalehtien merkityksen niinä aikoina, kun sen ei olisi mahdollista päästä ulos.

Myöhään illalla, kun pentu hyöri ja pyöri maton päällä, vein sen ulos juuri alkaneesta sateesta huolimatta. Sade, suuret vesipisarat, häiritsivät sitä selvästi, mutta minä en antanut asian häiritä, vaan seisoin pennun kanssa sateessa niin kauan, että se sai asiansa hoidettua pihan puolelle. Ulkoa kannoin pennun suoraan kylppäriin, jossa poika koki heti ensimmäisenä iltanaan ensimmäisen tassupesunsa. Tassupesu sujui hyvin, samoin kuivaaminen. Asetuimme olohuoneeseen, jossa pentu nakersi hetken sille antamiani pahviroskia, hyppi televisioruutua kohden ja lopulta nukahti ahtaimpaan olohuoneesta löytämäänsä paikkaan.

Yö sujui ongelmitta pennun nukkuessa sikeästi. Kolmen aikaan yöllä pentu alkoi levottomaksi ja vinkui, ja kun en heti tajunnut selvää merkkiä (luulin vinkuneen ikävää), se kyykistyi sanomalehden päälle ja pissasi. Vein sen vielä varmuuden vuoksi pihalle, ja takaisin sisälle tultuamme se nukahti uudelleen. Seuraavan kerran kiikutin sen pihalle viiden aikaan aamulla, sillä se vinkui taas, ja jälleen kerran ihan syystä. Voin olla ainoastaan tyytyväinen!


Ensimmäisiä hetkiä kotona!