Into on asunut meillä nyt vähän päälle viikon (9 päivää?) ja vakuuttaa minut päivä päivältä siitä, että tein oikean valinnan rodun suhteen, oikean valinnan kasvattajan suhteen ja oikean valinnan kaiken suhteen. En vaihtaisi Intoa pois, en, vaikka maksettaisiin! Rotu ja harrastusmahdollisuudetkin tuntuvat vievän mukanaan, vaikka kotona onkin vasta yhdeksän viikkoinen rodun edustaja. Ehkä ensi joulukuussa saan vihdoin ostettua Messarista rotuhupparin, nyt kun tiedän, minkä rodun edustajan tahdon huppariini painattaa, heh!

Saimme Inton kanssa kutsun raunioille, ja sinne suuntaamme ensi keskiviikkona. Uuden pennun myötä ei ole pelkoa, että lomapäivät olisivat tylsiä, sillä koko ajan riittää tekemistä! Kuluneen viikon aikana Into on saanut tutustua uusiin koiriin, uusiin paikkoihin (mm. kukkakauppa, ja olimmepa kyläilemässä serkullanikin!), uusiin ihmisiin ja lisää pyöritystä pennun pään menoksi on luvassa. Kotona vietetyt päivät kuluvat useimmiten uusia asioita opetellessa, mutta onpa pentua opetettu myös rauhoittumaan.

Vaan kurjaa takapakkiakin on tullut: iltavuorojeni vuoksi minun ja Nikin agilityharrastus on kärsinyt, ja sainkin sähköpostiini ilmoituksen, että paikkamme ryhmässä on nyt menetetty. Ei ole sanoja kuvailemaan kuinka harmittaa, vieläpä nyt, kun Nikin elämässä on muutenkin ollut muutoksia pennun myötä - nyt ei siis päästä irtautumaan arjesta kaksin edes agilityradalle. Niki nautti agiltiystä suunnattomasti, ja nyt sitten täytyy treenailla kotipihalla siihen saakka, että löydämme jostain seuran johon mahtuu, tai aloitamme syksyllä uudelleen jossain toisessa seuramme ryhmässä. Harmittaa niin pirusti - vielä kun en itse voi tehdä asialle mitään, kysehän oli siis vain siitä, että minulla oli töitä myös maanantai iltaisin puoli kymmeneen. Koitetaan keksiä Nikin kanssa nyt jotain yhteistä puuhailtavaa ja laatuaikaa, ettei jätkän pää sekoa kokonaan. Nikin ja Rompun kanssa olemme lenkkeilleet pitkiä lenkkejä, ja pojat ovat saaneet juosta irti, ja ne tuntuvatkin nauttivan metsässä juokemisesta - ilman sitä pentua! Vaan eipä se pentu kummankaan maailmaa ole vielä kaatanut - Niki (joka ei siis ikinä leiki kenenkään kanssa, paitsi korkeintaan kolme kertaa vuodessa Rompun kanssa) on innostunut leikkimään pennun kanssa lähes päivittäin. Vaan kuinka voisikaan olla leikkimättä, kun pentu on jatkuvasti pyytämässä leikkimään.

Loppuun vielä muutamia kuvia..

Into ja viikolla vierailemassa käynyt Jilly


Into ja Niki - mitä ihmettä?


Ihan itse kaivoi itsensä kokoisen kuopan..




Rakkaimmat lelut pitää piilottaa ympäri pihaa


..eikä kukaan aavista mitään..
Huomatkaa pannassa roikkuva laatta - Inton nimellä ja omalla puhelinnumerollani varustettuna.