Maanantaina, elokuun 4. päivä Into sai ensimmäisen rokotuksensa. Uskomatonta kuinka nopeasti aika on kulunut - vastahan vierailin kasvattajan luona katsomassa Rillaa, jota ei vielä ollut edes astutettu, ja utelin rodusta ja Rillan suvusta, ja nyt on sekin päivä käyty läpi kun oma tollerini (joka on siis Rillan jälkeläinen) saa ensimmäisen rokotuksensa. Välillä tuntuu, että aika kuluu liian nopeasti ja se pitäisi pysäyttää, etenkin nyt kun Into on nuori! Rokotus meni hyvin. 12 viikon ja kahden päivän ikäinen Into painoi eläinlääkärin vaa'an mukaan 8,85 kg. Pyrin pitämään painotaulukkoa kotisivuillani ja päivittelen sinne joka viikko uusia tuloksia - uusimmat päivitykset tosin teen vaan tietokoneellani näkyviin tiedostoihin, jotka vasta myöhemmin ajan kanssa siirrän nettiin muidenkin ihmeteltäviksi.

Nikillä on trimmaus ensi lauantaina, 16. päivä. Koitan kovasti saada lauantaita töistä vapaaksi, tai ainakin mennä siten, että voin yhdeksän tienoilla viedä Nikin trimmaukseen ja tuoda, ja sen jälkeen palata taas kassalle. Perheemme jäsenet eivät kukaan usko pärjäävänsä Nikin kanssa sen vertaa, että saisivat Nikin toimitettua perille trimmaukseen ehjinä, etenkään nyt, kun Niki on ajoittain pirun äkäinen korvansa takia, joka taas tuottaa ongelmia. Nikille ei ole koskaan ollut helppoa suorittaa hoitotoimenpiteitä, koska se on aina ollut sikäli hankala koira, että jos se ei jostain pidä, niin lähellä olevat saavat kyllä tuntea sen nahoissaan. Nyt kun sen turkki on taas huomattavan pitkä, ja koko koira on aivan villainen, ovat myös korvat tukkeutuneet karvalla, mikä tietenkin aiheuttaa ongelmia. Hetkessä vasen korva on mennyt todella pahaan kuntoon, eikä tänään auttanut muu, kuin ottaa härkää sarvista kiinni ja tehdä asialle jotain. Ja jos ei hyvällä, niin pahalla. Into ja Romppu saivat mennä pihalle sillä välin, kun minä sujautin Nikille kuonokopan. Pysyin itse kaiken aikaa rauhallisena ja varmaotteisena, mutta heti kun Niki tajusi mistä on kyse, se jännittyi, ja pienikin kosketus koko koiraan sai aikaan hirvittävän raivokohtauksen. Hetken aikaa siinä meni, että sain vastaan taistelevan koiran kyljelleen lattialle ja pidettyä siinä, mutta sen tehtyäni kaikki sujui loppujen lopuksi ihan hyvin. Leikkelin korvakäytävän ympäriltä kaikki karvat ja puhdistin korvan, jonka jälkeen laitoin korvatippoja. Kaiken aikaa koira murisi ja koitti sätkiä irti, mutta sain sen hyvin pidettyä paikallaan. Vaikka koko mörkö tuntui täyttyvän hoitotoimenpiteen ajaksi pelkällä raivolla, annoin sille heti kuivatun kananpalan ja päästin sen menemään, kun se oli ollut hetken kiltisti paikoillaan ja olin saanut kaiken tarvittavan tehtyä. Nikiä on vuosien ajan siedätetty hoitotoimenpiteisiin, joista suurin osa sujuukin nykyään täysin ongelmitta. Edelleen on kuitenkin sellaisia tilanteita (kuten kipeän korvan hoito) jotka ovat (tottakai) koirasta hyvin epämiellyttäviä, mutta niistä on kuitenkin suoriuduttava. Varma ja hyvä kuonokoppa on ihmisen paras ystävä, äkäinen koira on kylläkin hyvällä kakkossijalla.

Vahingosta viisastuneena Intonkin korvia on kovasti jo tässä vaiheessa puhdistettu ja käpälöity, sekä totutettu sitä muutenkin kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin. Kynnet leikataan pienen kiljumisen säestyksellä, mutta useaan otteeseen nekin on saatu jo lyhennettyä. ;)