12102008_01.jpg

Aamut ovat päivä päivältä pimeämpiä, samoin illat. Kun koirien kanssa lähtee iltasella piipahtamaan metsässä, huomaa pian, ettei syvässä risukossa ole enää yksityiskohtia, niin pimeää ja hämärää siellä jo on. Odotan innolla syyslomaa. Omalla kotikunnallani syyslomaa vietetään tällä viikolla, mutta opiskelupaikkakunnallani Riihimäellä syysloma on vasta ensi viikolla. Omasta puolestani olisin voinut kyllä viettää loman hämeenlinnalaisittain tällä viikolla, ja huomata seuraavalla viikolla kouluun palatessani, että kaikki ovat lomalla.. Mikäs siinä. Syyslomasuunnitelmat ovat jo selvillä -en tietenkään ole lähdössä lomailemaan, vaan tarkoituksena on pyhittää loma koirille, panostaen hihnakäyttäytymiseen. Niin Niki ja Romppu, kuin myös Intokin tarvitsevat jokainen muistutusta (tai oppia) siitä, miten hihnassa kuuluikaan käyttäytyä, eli mm. siitä, miten toisia koiria lenkillä ohitetaan. Ainakin alkuviikosta jokaisen koiran kanssa on lenkkeiltävä erikseen. Tarkoituksena olisi syysloman aikana ehtiä Inton kanssa liikkumaan myös kaupungissa, jotta punaturkilta ei pääse unohtumaan myöskään kaupungin melu ja melske.

Tänään oli taas pimeä aamu, sellainen, joita syksyn tultua on ollut jo riittämiin. Kännykän herätyskello soitti sävelmäänsä armotta 5:10, ja minä raahauduin sängystäni. Into on oppinut käyttämään pilkkopimeää yötä hyväkseen, ja kömpii  kenenkään huomaamatta nukkumaan Nikin tai Rompun viereen. Se ei voi tehdä sitä aiemmin, sillä Niki on hyvin tarkka alueestaan ja nukkumapaikastaan, ja yleensä Into joutuukin tyytymään sänkyni alla kovan lattian päällä nukkumiseen samalla, kun sen "isoveljet" nukkuvat milloin koirille ostamassani lastensängyssä, milloin pehmustetussa metallihäkissä, jonka ovi on aina avoinna. Tänään sain kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä kun sytytin huoneeseeni valon, sain huomata, että Into nukkui koirien sängyssä - yhdessä Nikin kanssa! Mikä on siis jotain aivan uutta minulle.Oikeastaan Niki ei enää edes nukkunut, vaan vikisi surkeana, sillä se ei mukamas voinut hypätä alas, sillä lattialla sängyn edessä oli sohvatyyny. Ilmeisesti se oli siis juuri huomannut, että pieni punaturkki oli kömpinyt sen viereen, ja yritti poistua..

Koska syksyn tultua myös ilmat ovat olleet mitä ovat, milloin muuten vaan tuulisia, milloin sateisia tai jotain siltä väliltä, ja olemme kolmen koiran voimin ulkoilleet jopa kunnon syysmyräkässä, tuli ajankohtaiseksi kiinnittää huomiota hyvään ja lämpimään ulkoilupukuun -minkälaista minulla siis ei ollut. Parin päivän pohdintojen jälkeen marssin lähimpään Mustiin ja mirriin, ja ostin itselleni Hurtan ulkoilupuvun. Osuin oikeaan aikaan paikalle, sillä sain koko puvun housuineen pelkän takin hinnalla, ja tuurini oli jopa niin hyvä, että oikeaa kokoakin löytyi. Myöhemmin kotona huomasin, että ostamani ulkoilupuku oli samaa Siberia -värimaailmaa, kun kesällä Intolle tarjouksesta ostamani Hurtan sadeloimi. Hah, nyt ollaan sitten Inton kanssa oikein hieno pari.. :D

Navigaattorinkin ostin tuossa parisen viikkoa sitten, joten nyt kelpaa ajella treenipaikkoihin koirien kanssa, treenit kun usein on jossain ennalta tuntemattomassa paikassa minne on hankala löytää. Meillä on tällä hetkellä pieni treeniseuraongelma, sillä olen kahden seuran välillä siitä, kummassa jatkaa hakuharrastusta. Tällä hetkellä hakuilemme kerran viikossa (Hämeen Pelastus-ja Palveluskoirien treeneissä), mutta toisella seuralla (Hämeen Hakukoirilla) olisi tarjota treenejä kahdesti viikossa, ja tämän lisäksi vielä ohjattua tokoa. Olenkin jo ilmoittautunut Hämeen Hakukoirien arkitottiskurssille, jonne Inton lisäksi myös Niki on tervetullut!
Tällä viikolla hakuillaankin sitten paljon, koska aikeissa on tutustua Hämeen Hakukoirien toimintaan (kaksi kertaa tämän viikon aikana), ja lisäksi osallistua HPPK:n treeneihin, joissa olemme tähänkin asti käyneet.