Pimeät, sateiset ja suorastaan myrskyisät illat ovat pitäneet meidät loitolla hakutreeneistä parin viikon ajan. Vaikka kuulunkin useimmiten "ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoja varusteita" -mietettä käyttävään ihmisjoukkoon, ovat viime aikojen säät lisättynä syksyn tuomaan väsymykseen pitäneet minut tiukasti kotosalla.
Hakutreenejä onkin mukavasti siirretty viikonloppujen aamupäiviin, jottei pilkkopimeät arki-illat kulu sateen piiskattavana pimeässä metsässä seisten.

Viime viikonloppu ei kuitenkaan kulunut koirien kanssa pöpelikössä, vaan Suomen Palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssilla (1-osa). Kahden päivän mittaisella kurssilla kuultiin asiaa koiran fyysisistä ominaisuuksista, luonteesta ja käyttäytymisestä, oppimisteoriasta, kotikasvatuksesta ja koulutuksesta sekä palvelus- ja pelastuskoirakoelajeista. Vaikka asia oli jo suurimmaksi osaksi ennestään tuttua, luento herätti taas paljon uusia ajatuksia ja pohdittavaa, ja luentojen aikana ilmoille päästetyt ajatukset ja keskustelut olivat mielenkiintoista kuultavaa. Paljon tuli taas uutta perspektiiviä asioihin.

Koska useita hakutreenikertoja on jätetty väliin, on koulutöiden ohella jäänyt mukavan paljon aikaa ihan omin päin treenailuun. Inton kanssa ollaankin tehty ahkerasti mm. noutoharjoituksia, jonka lisäksi olemme harjoitelleet ilmaisua hakuun. Yllättävää kyllä tollerista saa ulos muitakin ääniä, kuin mitä erikoisimpia variaatioita vinkumisesta, kiljumisesta ja mölyämisestä, ja haukkutreenit ovatkin lähteneet lupaavasti käyntiin. Punaturkin kanssa aloitettiin yksittäisestä haukusta ("sana!") ja siitä ollaan edetty jo sen verran pitkälle, että nelijalkaisesta mölytoosasta saa ulos käskettäessä ("hauku!") jo varsin rytmikkään, kolmen-neljän haukun mittaisen ilmaisun. Tästä on hyvä jatkaa!