06042009_01.jpg

Kerrankin kumisaappaiden pukemiseen liittyy miellyttävä kokemus, nimittäin kevätaurinko ja linnunlaulu! Ostinkin alennuksesta vajaalla 40 eurolla itselleni uudet, erityisesti retkeilyyn tarkoitetut saappaat Partiokaupasta, näiden ovh. olisi ollut jotain sadan euron paikkeilla, joten kaupat taisivat olla hyvät! Käyttöä näille onkin viime päivinä ollut: olemme koirien kanssa lenkkeilleet visusti syvällä metsässä, kun kävelytiet ovat kevään myötä täyttyneet ulkoilijoista ja urheilijoista. Metsässä polut ovat vielä hiukan jäiset ja märät, ja ojissa ja kuralammikoissa könyäviä koiria onkin joka lenkin päätteeksi odottanut tassu- ja vatsanalus suihku.

Havahduin tänään, kun puin aamulenkille lähtiessämme Intolle Hurtan sadeloimea, joka on kokoa 55. Ostin sen kesällä alennusmyynnistä puoleen hintaan, vaikka se vielä silloin olisi voinut majoittaa sisäänsä vaikka kolme silloisen Inton kokoista tollerin pentua. Nyt jättikokoisesta teltasta oli kuitenkin tullut hyvin Intolle istuva ja oikean kokoinen sadeloimi, joten kai se täytyy myöntää, ettei meillä kotona enää taida olla "pikku koiraa." Tarkempi vilkaisu kalenteriinkin kertoo, että ensi kuussa pikku tollerimme täyttää vuoden -SIIS MITÄ?!
Aika on tosiaan kulunut nopeasti koiranpennun kasvua seuratessa. Ei voi kuin ihmetellä, milloin pienestä kiljuvasta "ponttoonista" tuli suuri, joskin edelleen kiljuva Paddington.

Torstaina 26.3 suuntasimme Helin kanssa Helsinkiin kuuntelemaan SEY:n järjestämää luentoa "Johtajuus vai vanhemmuus?" (Helmi Pesonen). Uutta pureskeltavaa tulikin jälleen paljon. Lauantaina olikin sitten vuorossa raakaruokintaluento Lempäälässä -kävin kuuntelemassa Malin Ekblomin luentoa jo toisen kerran: aiemmin käytiin läpi perusasiat ja barffauksen kulmakivet, ja nyt jatkettiin syventävällä luennolla. Eikä siinä vielä kaikki! Sunnuntaina suuntasin Parolaan päin, jossa kävin katsastamassa Kari Vepsän hevostenkäsittelykurssin.

Suuntasin myös 5.4. järjestettyihin Pirkan Dameihin, sillä rehellisesti sanottuna olen aika pihalla noutojutuista. Paikanpäällä sain siis nähdä miten homma toimii, ja sieltä tarttuikin taas kovasti uutta kipinää omiin treenailuihin. Inton veli Manu oli osallistunut koitokseen, joten näinpä senkin taas pitkästä aikaa -viime kerrasta olikin jo aikaa: silloin Manu oli muiden sisarustensa tavoin pentulaatikon asukki.
Kiitos Riikalle jälleen kerran reissuseurasta!

Ohjelmaa on siis riittänyt -ainakin minulle. Koirat ovat saaneet ottaa rennosti, ja puuhastella kanssani suurimmaksi osaksi pelkkiä kotiaskareita. Yllä oleva kuva on pihatalkoista, joihin koko poppoo osallistui huhtikuun alussa. Into-parka on saanut pitkän liinan kaulansa ympärille, sillä muuten tämä erittäin valppaaksi ryhtynyt noutajapoika rynnii piha-aidasta läpi aina kun sitä sattuu vaan huvittamaan.
Lisättyäni samaisen kuvan Facebookkiin, sain työkavereiltani kommenttia siitä, että minulla onkin ihan oikein kunnon koiran kokoisia koiria. Hetken ihmettelin ja mietin, ettei cockerit ja tolleri nyt niin suuria ole, lähempänä keskikokoa.. Kunnes tajusin, mitä tuo kyseinen leikkimökin edustalla otettu kuva antaa ymmärtää, vielä, kun koirankakkojen keräämiseen tarkoitetut lapio ja harava ovatkin minikokoisia.. Aivan niin. ;) Blogin lukijoille tiedoksi, että meillä asuu oikeastaan ihan tavallisen kokoisia cockerspanieleita, eikä se Intokaan mikään leonberginkoira oikeasti ole, vaan ihan vaan pieni suloinen tolleri. Älkää siis antako minikokoisen terassin, matalalla olevan ikkunan, pienen postilaatikon ja minikokoisten haravan ja lapion hämätä. ;)