Siitä, että kun aamulla katsoo ikkunasta ulos, vastassa onkin tuhdin lumipeitteen peittämä maa, eikä suinkaan sitä, mitä olisi ollut odotettavissa. Kirkas ja porottava keväinen aurinko on saanut viime aikoina harmaan valkeat lumipläntit harvinaisiksi jopa syvällä metsässä, ja niinpä tarkoituksena oli tänään mennä  tekemään kevään ensimmäinen verijälki, joka olisi myöhemmin saman päivän aikana myös ajettu. Mejää varten jääkaapissa oli sulamassa litran verran verta, mutta yön aikana ilmestynyt valkoinen lumikerros muuttikin suunnitelmat.

Niinpä pakkasin punaturkin autoon ja suuntasin kohti kaupunkia tutkimaan Mustin ja Mirrin tarjousta, kolme Hurtta -tuotetta kahden hinnalla! Olen varsinainen "shoppailuhullu," mitä lemmikkieläinteni tarvikkeisiin tulee. Itselleni harvemmin löydän reissuiltani mitään kivaa. Niinpä tälläkään kerralla koirille shoppailu ei tuottanut hankaluuksia, vaan löysin tuossa tuokiossa kolme Hurtta -tuotetta, jotka oli aivan pakko saada!

 

Koska perheen vanhemmille nelijalkaisille on jo seitsemän vuoden aikana ehtinyt kertymään jokaista pantaa, hihnaa, valjasta ja muita tarvikkeita enemmän, kuin ne edes tarvitsisivat, keskityn nyt shoppailemaan perheen kuopukselle. Into sai kahdet valjaat, perinteiset ja Y-malliset. Perinteiset valjaat päällä ollaan nyt myös lenkkeilty, mutta alunperin ajatuksena oli hankkia kahta erilaista valjasta nimenomaan erilaisia harrastuksia varten. Aika näyttää, vakiintuvatko perinteiset valjaat arkikäytössä, vai tuleeko niistä esimerkiksi mejävaljaat. 

Lisäksi Into sai hienon lämpöpuvun, jolla kelpaa kylmillä ilmoilla pitää lihakset lämpiminä! Huomasin jo kuluneen talven aikana, että autossa odottelu teki hallaa näinkin pitkäturkkiselle rodulle, joten lämpöpuvun hankkiminen oli viisas ja tarpeellinen ostos.

Vaan kyllä se shoppailu oli väsyttävääkin! Shoppaileminen taisi olla uusi kokemus punaturkille, joka joutui seisomaan kiltisti paikoillaan samalla, kun minä sovittelin sille erilaisia remeleitä ja kiristelin solkia. Ensitöikseen Into oli tietenkin ilmoittanut muille asiakkaille ja kauppiaille jo heti pantaosastolle saapuessamme, että laulumestari on nyt täällä, mutta rauhoittui onneksi jo nopeasti alkushown jälkeen niin, että olisin kyllä kehdannut myöntää omistavani kyseisen punaturkin.
Lämpöpuvun pukeminenkin onnistui hienosti jo kaupassa, vaikka koira joutuikin odottelemaan se päällä melkoisen tovin -en millään meinannut osata päättää, ostanko sille oranssin, ruskean vai oliivinvihreän puvun. Lopulta päädyin kuitenkin ruskeaan pukuun, joka sopii mainiosti arkipannan kanssa sävysävyyn.