Perjantaina oltiin Nikin ja Inton kanssa hiukan agiliitelemässä, ja taas se tuli todistettua moneen kertaan, että koirat kyllä osaisivat, vaan ei ohjaaja..

Ensiksi otettiin Inton kanssa taas parin-kolmen aidan sarjoja. Ero viime kertaiseen oli siinä, että tällä kertaa koira jätettiin paikoilleen istumaan, ja minä itse menin estesarjan toiseen päähän, josta annoin koiralle luvan lähteä. Estesarjan päässä odotti taas targetti. Harjoitus meni hyvin siitäkin huolimatta, että ympärillä oli todella paljon hulinaa! Muutaman kerran Into katselikin ympärilleen siihen malliin, mutta päätti kuitenkin miellyttää minua ja jäädä nätisti paikoilleen. Pari-kolme kertaa se myös varasti lähdön, joka todennäköisesti oli kyllä ihan oma vikani.

Muutaman toiston jälkeen otettiin pussia, joka sujui erittäin hyvin ensikertalaiselta! Pussia tehtiin erittäin lyhyenä, mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen pussin suuta ei tarvinnut raottaa ollenkaan, sillä rämäpäinen ja rohkea, fiksu Into tiesi jo mitä tehdä!

Täten myös tavallinen putki sujui hienosti. Pikku hiljaa voin ryhtyä itse pieneleisemmäksi. Tällä hetkellä Into tarvitsee erittäin selkeän ohjeistuksen putkeen, kädellä täytyy erittäin selkeästi näyttää mihin niistä ainoista vaihtoehdoista oikein mennä. ;)

 

Myös puomi (tai sen siiveke) sujui hyvin, joskin itse koin alastulon ongelmallisena. Viime kerralla palkkasin koiraa kädestä, sen etutassujen ollessa maassa, mutta tällä kertaa minun piti (toisen ohjaajan pyynnöstä) palkata targetilta, minkä koin hieman ongelmalliseksi. Pitkulaisen Inton jäädessä syömään makupaloja targetilta, sen takapää ei suinkaan jäänyt paikoilleen kontaktin päälle.. Jatkossa palkkaan kyllä puomin kontaktin kädestä!

Lisäksi tehtiin lyhyitä keppejä: sekä oikealta puolelta ohjaten, että myöskin vasemmalta puolelta ohjaten. Jälkimmäinen tuntui olevan erityisen hankalaa tumpelolle ohjaajalle.. Keppiharjoituksen ajan Into oli kytkettynä hihnassa, samoin kuin puomin siivekettä suorittaessaan, mutta kaikki muut harjoitukset Into suoritti vapaana ilman hihnaa.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen sen pitämään kontaktiin, sillä treeneissä meillä oli jälleen kerran paljon häiriötä (muut ryhmäläiset ja vieressä oleva vapaavuoron rata), mutta Into keskittyi vain ja ainoastaan minuun. Myös lelulla palkkaaminen ja lelun heittäminen onnistuu treeneissä: lelu kiinnostaa paikassa kuin paikassa, ja se tuodaan luokse ilman kunniakierroksia. Hyvä hyvä!

Niki pääsikin (pitkästä aikaa!) osallistumaan vapaavuoron rataan. Lämmittelyn jälkeen otettiin muistutukseksi hiukan lyhyttä pujottelua ja putkea, jotka olivat aloittelevan ryhmän vapaana olevia esteitä. Sen jälkeen siirryttiinkin silmä kovana kyttäämään rataa, jonka rataan tutustuminen oli mennyt minulta täysin ohi treenatessani samaan aikaan Inton kanssa. Koska radan kuviot vaikuttivat ilman rataan tutustumista sen verran monimutkaisilta, päätin, että tehdään ihan soveltaen ja vain vähän muistutellen, ei mitään hankalaa siis tässä vaiheessa. Niki kun vieläpä ryhtyy haukkumaan (kiroilemaan) heti, jos annan sille radalla epäselviä ohjeita, teen ohjausvirheitä tai ajan sen tilanteeseen, jossa se joutuu itse arvaamaan minne mennä. On se hyvä, että on heti joku kommentoimassa moisia mokia.. ;) Niinpä oli hyvä, että helpotin rataa enemmän sellaiseksi, joka sopii paremmin pitkään tauolla olleelle koirakolle. Soveltamisesta huolimatta radalta löytyi myös haasteellisia esteitä, kuten keinu ja rengas. Keinu muistettiin hienosti odotella alas asti, ja rengas läpäistiin oikeasta kohdasta (vai enkö vain sisäistä sitä, että koira on oikeasti jo oppinut mistä rengas mennään).
 Myös A:n ja puomin kontaktit otettiin hienosti. Ainoana ongelmana meilllä oli A:n alla oleva putki, jonne koira meni siinä vaiheessa, kun sen olisi pitänyt suorittaa A, mutta tähänkin saatiin niin hyvä neuvo (eli rintamasuunnan kääntäminen selkeämmin) "tuomarilta", että seuraavalla yrittämällä sekin onnistui hyvin. Suoritettavat esteet olivat tällä kertaa minikorkeuksilla, sillä olimme vapaavuoron ainoa medi-kokoinen koirakko, enkä halunnut aikailla turhia. Lisäksi medi-kokoiset esteet ovat meidän pienikokoiselle medille suhteellisen haastavia, eli nyt vaan tehtiin mahdollisimman helppo ja kiva rata muistutteluksi.

 

Treeneistä jäi molempien koirien osalta hirveän hyvä fiilis! Kyllä ne vaan osaa. Itseäni kun saisin vielä kehitettyä, niin.. ;) Treenien jälkeen lähdettiin vielä Pian (kiitos kuvista!) kanssa uittamaan koiria. Molemmat pojat pysyivät hyvin ilman remmiä luonani rannassa, vaikka vähän matkan päässä kodalla olikin mopopoikia paistamassa tuoksuvaa makkaraa.

Niki pääsi lempipuuhiinsa, uimaan ja hakemaan keppiä. Ja mitä isoveljet edellä, sitä pikkuveljet perässä..

Intokin haki keppiä, ja vieläpä oikein syvältäkin, mutta mitä syvemmälle kepin heitti, sitä kovemmalla piipityksellä mentiin perään. Eli loppujen lopuksi Into sai tyydyttää noutohaluaan hakemalla keppiä vain aivan rantavedestä, mikä sekin kyllä passasi sille hyvin. Ja takana jälleen kerran yksi erittäin onnistunut päivä!