Pikku hiljaa palailemme taas Inton ja Rompun kanssa normaaliin päiväjärjestykseen nyt, kun joulu ja sen mukanaan tuomat pyhät, sekä useat vastoinkäymiset alkavat olla takana päin. Vastoinkäymiset eivät suinkaan jäänet niihin, joista jo aiemmassa merkinnässäni puhuin, vaan niiden lisäksi niskaamme kaatui useita muitakin ongelmia: kotitalomme lämmitys ei pelannut joulun alla kovimmilla pakkasilla, jonka seurauksena palelimme koirien kanssa ja sain silmätulehduksen. Ensimmäisenä sairaslomapäivänäni huomasin, että vanhan puutaloni putket ovat jäätyneet siten, ettei mistään tule ollenkaan vettä -eikä sitä vettä sitten tullut kolmeen päivään! Kolme päivää putkien sulattelu siis kesti. Tuiki tuntemattomia ihmisiä ramppasi talossani koirista välittämättä ihmettelemässä putkia ja kerran sainkin pelästyä oikein kunnolla, kun Into oli livahtanut auki jääneestä ovesta ulos! Onneksi se ei tehnyt itsekseen pitkiä reissuja ja tuli lähes heti kutsusta luokse, sillä kotitaloni pihasta ei ole kummoinen matka pikatielle eikä junaradalle.
Tietenkin moisesta ovien aukomisesta pakkasella taloni kylmettyi entisestään ja niinpä elelimmekin jonkin aikaa evakossa vanhempieni luona. Kun silmätulehduksen takia saatu sairasloma loppui, olin valmistautumassa koirien viemiseen päiväksi hoitoon vanhemmilleni, jotta niiden ei tarvitsisi palella työpäiväni ajan kylmässä kodissamme. Vaan koirat autoon pakattuani huomasinkin, ettei (uusi, viikon minulla ollut) autoni toimi ollenkaan ja siitäpä sitten alkoi elo autottomana.. Jonkin aikaa veljeni ja isäni kuskasivat minua töihin ja töistä kotiin, mutta lopulta sain käyttööni edellisen autoni ja niinpä olen jonkin verran voinut tehdä välttämättömiä reissuja esimerkiksi juurikin töihin ja kauppaan. Treeneihinkin olen juuri ja juuri uskaltautunut, vaikka tuossa laina-autossa ei koiraverkkoja olekkaan, automyyjä kun oli jo näppäränä ehtinyt ottamaan ne irti.. Auton lisäksi minulta hajosi juuri ennen joulua kännykkä, joten mikäli vastausta tekstiviesteihin ei kuulu, kannattaa minulle jatkossa suosiolla soitella tai ottaa yhteyttä jollain muilla keinoilla..
Heti joulun jälkeen sain riesakseni pari viikkoa kestäneen sitkeän flunssan, eikä se ole ollut ainoa ongelma oman terveyteni kanssa viime aikoina. Kaikenmoista on siis ehtinyt tapahtumaan ja sattumaan, mutta pikku hiljaa palailemme elävien kirjoihin, joskin varuillamme odottaen seuraavaa takaiskua.. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa!

 Joulun aika ei siis sujunut järin rennoissa merkeissä, kun koko ajan takaraivossa jyskäsi kaikki hiljattain tapahtuneet sattumukset ja niiden aiheuttamat seuraukset. Uusivuosi sujui sentään rauhallisesti, sekä minulla itseäni flunssasta parannellen ja koirilla, ne kun eivät koskaan ole suuremmin rakettien paukkeesta välittäneet.

Romppu trimmattiin marraskuussa "nahkaksi" kurakelien takia, mutta parka on palellut nyt myöhemmin kovien pakkasten aikana. Kuusen haku reissulla joulukuussa parka aivan värisi koipiaan nostellen (kuva yllä), mutta onneksi kepo kantoi "Pikku Nälkää" urheasti koko reissun ajan ja omien tumppujeni alta Romppu sai tassuihinsa lämmittävät sormikkaat. Koiratkaan eivät siis ole säästyneet kommelluksilta! Romppu on palellut pakkasten aikana paljon ja käyttänyt Nikiltä perimiään nuttuja ja villapaitoja, aina kun olen sellaisen huomannut sille pukea ennen lenkkiä. Into puolestaan on nauttinut lumisista maisemista täysin siemauksin, mutta vaurioitta ei ole senkään komea turkki säilynyt -se nimittäin poltti häntäkarvansa kynttilään! Onneksi kepo ehti huomata tapahtumat ajoissa ja sammuttaa liekehtivän tollerin, eikä Inton ihoon tullut minkäänlaisia vaurioita. Palaneen karvan käry oli kuitenkin melkoinen ja koko loppu ilta menikin tuuletellessa aivan hirveältä haisevaa kämppää..

Kaikkien kommellusten keskeltä olemme kurottautuneet pikku hiljaa elävien kirjoihin myös treenien osalta. Hakutreenit käynnistyivät uudessa treeniporukassa, jossa ensimmäisenä saimme kokeilla rakennusetsintää, mikä sujui Intolta kuin vanhalta tekijältä. Treenasimme siis lämpimässä ja valaistussa varastohallissa, mikä oli jotain aivan taivaallista siihen verrattuna, että ajo-ohjeista huolimatta olin kuvitellut että meillä kuluisi tunteja nököttäen pimeässä ja pakkasessa treenaten. Ihanaa!
Seuraavat treenit olivatkin sitten taas ulkona metsässä, mutta hyvin nekin treenit sujuivat. Into ei ole ollenkaan moksiskaan uusista ihmisistä ja paikoista, mikä on tietenkin vain hyvä.

Myös agility jatkui tänään joulutauoltaan ja tokoa olemme ottaneet pääasiassa itseksemme päivittäin. Vielä kun löytäisin meille jonkun hyvän tokoryhmän, olisin oikein tyytyväinen. Jos vaikka se BH nyt vihdoin tämän vuoden puolella..