Elnan ensimmäinen yö uudessa kodissaan sujui rauhallisesti, eikä puolipaimen itkenyt ollenkaan koko yönä. Se nukkui kuin tukki illasta aamuun saakka, eikä kahdeksan aikaan herätessäni ollut tehnyt mitään tuhoja tai muitakaan yllätyksiä. Asiansa se oli hienosti osannut hoitaa minun nukkuessani sanomalehdelle. Muutkin koirat tuntuivat nukkuvan yhtä sikeästi, ja vielä illalla kun katselin niiden unta huomasin, että kaikki kolme näkivät uniakin! Elna maiskutteli suutaan unissaan ja varmaankin söi, kun taas Into juoksi täysiä tassujen kauhomisesta päätellen. Romppu vain nytkähteli, se varmaan väisteli unissaan taivaalta tipahtavia koiranpentuja. Mikä painajainen!

Kun aamutoimet (eli koirien pissatus, ruokinta, pissatus, leikkiminen ja pissatus) oli tehty, otimme koko poppoon kanssa vielä parin tunnin varhaispäikkärit, joiden jälkeen vein Elnan vanhemmilleni hoitoon ja lähdin isojen poikien ja treenikaverini Caritan ja tämän koirien Waran ja Hakun kanssa pitkälle lenkille. Koirat saivat rymytä talvisessa maastossa vapaina ja Into ainakin nautti olostaan suunnattomasti. Se leikki sekä Waran että Hakun kanssa, ja juoksi sydämensä kyllyydestä upottavassa hangessa. Hyviä polkuja metsässä ei juurikaan ollut, joten lenkki kävi urheilusuorituksesta myös emännälle.
Pitkän lenkin jälkeen palasimme takaisin vanhempieni luokse, jossa Elnalla olikin jo ihailijoita. Sitä katsomassa oli perhetuttumme Maija, jota on tituleerattu Inton "mummuksi." Maijalla oli jälleen tuliaisia poppoolle ja koirat nauttivat suuresti saamistaan kanaherkuista -jopa pikku Elna. Myöhemmin illalla Elnaa tuli katsomaan myös isoveljeni tyttöystävänsä ja kavereidensa kanssa. Elna eroaa aiemmista pennuistani siinä mielessä, että muut ovat rynnänneet tutustumaan uusiin ihmisiin täyttä päätä, mutta Elnaa ei voisi vieraat vähempää kiinnostaa. Se tutustuu ihmisiin jos sitä huvittaa, mutta ei missään nimessä ryntäile niitä päin. Tyttö taitaa siis olla tyypillinen paimen, mikä onkin varsin mielenkiintoista kun ei minulla aiemmin ole paimenia ollut. Varsin hurmaava piirre koirassa kyllä tuo tietynlaiden pidättyväisyys vieraita kohtaan, nimittäin Inton kanssa ongelmaksi on muodostunut sen yli-innokkuus kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Inton kanssa saatiinkin kyllä hyvä treeni, kun veljeni toi mukanaan lauman kavereitaan ja ohjeisti heitä olemaan noteeraamatta koiraa. Into menee helposti ylikierroksille kun tulee vieraita, mutta tällä kertaa se rauhoittui hetkessä, kun huomasi, ettei ihmiset sen ympärillä vouhkaa. Täytyy toivoa ja yrittää, että jatkossakin sen ihmiskohtaamistilanteet pysyisivät rauhallisina ja ihmiset kuuntelisivat neuvojani koiran kanssa käyttäytymiseen. Harmittavan monesti ihmiset innostuvat huomatessaan koiran olevan innoissaan, ja täten innostavat koiraa entistä enemmän jolloin tilanne tuntuu käyvän lähes mahdottomaksi.

Inton puolesta onnistunut ihmispaljouden kohtaaminen ei ollut ainoa asia, mikä sai hymyn korviini. Onnistuneen treenin lisäksi veljeni ja hänen tyttöystävänsä ilahduttivat tuomalla minulle baby shower -lahjaksi aivan ihanaa suklaaleivosta, jota hänen tyttöystävänsä oli (hänen avustuksellaan) tehnyt. Suuret kiitokset tästä, kyllä nyt jaksaa pennun metkuja!

Myöhään illalla kun olimme kotiutuneet vanhempieni luota lähdimme vielä Inton ja Rompun kanssa lyhyelle iltakävelylle. Elna ei millään tuntunut nukahtavan kotiin, joten otin sen takkini sisälle mukaan lenkille. Elna katseli uteliaana maisemia sylistäni ja oli kiltisti paikoillaan. Oli jo niin myöhä, ettei liikkeellä ollut enää muita ja kaikkialla oli hiljaista, joten eräällä kylätiellä laskin Elnan maahan ja annoin sen kipitellä perässämme. Pantaan ja muihin vermeisiin sitä ei olla vielä ehditty totuttamaan, joten tyttö sai kipittää vapaana ympärillämme. Luonnollisesti tuon ikäinen pikkupentu pysytteli kävelyllä jatkuvasti aivan lähettyvillämme. Se pysyi hyvin tahdissamme mukana, eikä välittänyt ollenkaan tien päässä olevasta rusakosta josta Into jo vähän innostui. Elna lenkkeili kanssamme oikein rohkeana ja uteliaana, ja simahtikin taas heti kotiin päästyään. 

Seuraavana aamuna Elna olikin jo selkeästi kotiutunut enemmän, nimittäin sellainen piraija minua oli aamulla vastassa, että huh! Elna kokeilee hampaitaan kaikkeen, mitä vastaansa saa, ja omien tavaroideni ja nahkani säästämiseksi olenkin ripotellut ympäri taloa sille leluja, pahvinpaloja ja kuivaa leipää pahimpien puruhalujen tyydyttämiseksi. Kaikki eivät silti ole säästyneet tuholta..

        
   

Ulkonakin Elna on ryhtynyt tutkailemaan ympärilleen paljon rohkeammin, ja viihtyy hetken myös ilman vanhempia koiria pihalla. Eilen aloitin Elnan siedättämisen kaulapantaan, ja tänäänkin Elnalla on ollut panta kaulassaan pitkälle iltapäivään. Inton pentupanta on oikein mainion kokoinen myös Elnalle, ja tällä kertaa värikin natsaa sukupuolen kanssa. ;)

   

   

 

   
Oikealla puolella Elnan "varpaat jäätyy!" -ilme.

Lisäksi Elna koettelee entistä enemmän vanhempien koirien hermoja. Se lähestyy Romppua tämän murinasta huolimatta, ja testailee, kuinka paljon omiin oloihinsa vetäytynyttä spanielia saa kiusata.

Kun Romppu vihdoin ärähtää, pentu livistää kauemmaksi ja kellahtaa kyljelleen. Vaan kiusa se on pienikin kiusa, eikä kylkiasento hidasta Elnan toimenpiteitä..

Niinpä vanhemmat koirat ovatkin evakossa sängylläni aina, kun ne haluavat olla ehdottoman rauhassa. Tänään sain kamerallani todistettua harvinaisen näyn, nimittäin Inton ja Rompun aivan vierekkäin sängylläni! Pojat ovat varmaan nyt ryhtyneet pitämään yhtä, kun niillä kerrankin on jotain yhteistä: yhteinen "vihollinen". ;)

Elna on kuitenkin kova pomppimaan ja häiriköi poikia mieluusti hyppimällä sängyn reunalla ja puremalla sitä, mistä kiinni saa. Alla olevassa kuvassa Romppu murisee Elnalle, joka uhmakkaasti yrittää hypätä poikien kiusaksi samalle sängylle.

Intokin on välillä vahtivuorossa ja yhdessä pojat tarkkailevat missä nelijalkainen piraija milloinkin kulkee.

Minä yritän parhaani mukaan keksiä Elnalle muutakin tekemistä kun isoveljien kiusaamisen, tänään esimerkiksi suurta huvia Elnalle tuotti tyhjä kanamunakenno.

     

Into kärkkyi Elnan mielenkiintoista huvitusta pöydän alla, ja kun Elna keskittyi muihin puuhiin, otti Into kaikessa rauhassa Elnalla olleen puoliksi revityn kanamunakennon..   

   

Elnan olisi hirveästi tehnyt mieli ottaa kanamunakenno takaisin itselleen, mutta Inton määrätietoinen murahdus kertoi, että kenno kuuluu nyt herrakoiralle. Ja ihme kyllä Elna uskoi ensimmäisestä murahduksesta, mikä on harvinaista. Yleensä se vaatii sen 3-4 murahdusta ja vihaisen ärähdyksen, jäärä kun on. ;)

Molemmat pojat ovat olleet esimerkillisiä isoveljiä Elnalle ja ymmärtävät hyvin, että se on pentu. Ne komentavat Elnaa tarvittaessa, mutta eivät ole mitenkään liian ankaria, vaan myös leikkivät sen kanssa ja antavat sen hyppiä itseään päin. Aina kun Elna innostuu liikaa, pojat muistuttavat sitä murahtamalla varoittavasti, ja mikäli se ei ota parista murahduksesta opikseen, ne ojentavat sitä tiukalla ärähdyksellä.  

Isoveljenä toimiminen kysyy pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, ja on toisinaan tosi raskasta hommaa.
Raskasta työtä seuraa luonnollisesti myös raskaat huvit..

*haukotus*

Ja kyllähän se isojen poikien kiusaaminenkin käy Elnalle jo työstä. Alla Elnan tyylinäyte rennosti ottamisesta..