Elna 8 viikkoa


Elna 14 viikkoa


8 viikkoa ja 14 viikkoa

Aika on kulunut äärettömän nopeasti ja Elna sen kuin kasvaa! Kuvissa on taustalla apujakkara, jonka otin ensimmäisistä seisotuskuvista lähtien taustalle mittaamaan pennun kasvua -korkeutta on tullut reippaasti lisää luovutusiän jälkeen! Ja kyllähän se raitapaita on muutenkin muuttunut, kuvista näkee selkeästi kuinka pennun pyöreät piirteet alkavat olla jo historiaa. Elnan vasen korva on nykyään kaiken aikaa pystyssä kuten jo aavistelinkin tapahtuvan, mutta oikean puoleinen korva on pystyssä vain, jos ympäristössä on jotain, johon täytyy kiinnittää huomiota erittäin tarkasti.

En ole taas toviin ehtinyt kirjoittelemaan blogiin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö täällä tapahtuisi! Elna on käynyt jo ensimmäisillä rokotuksillaan ja käyttäytynyt eläinlääkärin vastaanotolla erittäin reippaasti. Samalla reissulla sille pistettiin myös siru, ja parhaillaan odottelemmekin kennelliitolta omistajatodistusta ja sitä, että saan rekisteröityä Elnan Fixiin. Nimi on nyt lyöty lukkoon ja pentua kutsuttakoon Elnaksi, ja tämän päätöksen myötä tilasin sille tietenkin kaulapantaan laatankin, kuten vanhemmilla koirillakin on. E-alkuisen nimen käyttöönotto herkälle koiralle (kyllä, Elna on kaikesta huolimatta myös hyvin herkkä) vaati omat uhrauksensa, ja nykyisin koirille suunnatut kieltosanat eivät ole suinkaan perinteistä ei :tä, vaan nykyään kiellän koiria sanoilla "ÄP" ja "höps"! Vanhemmilla koirilla on tietenkin hiukan totuteltavaa, ja niille tuleekin helposti lipsautettua perinteistä ei -kieltosanaa, mutta kotioloissa yllättävän kuuliaiseksi osoittautunut Elna pistää heti "höpsin" kuultuaan korvat ja hännän alas ja luikkii muualle tai tulee mielistelemään kieltäjäänsä nuolemalla tätä ja heiluttamalla varoen häntäänsä. Suurin tottutteleminen uuteen kieltosanaan on tietysti jälleen kerran meillä kaksijalkaisilla. :)

Kaunis ja ihana kevätaurinko on kannustanut meitä (toistaiseksi Elnaa lukuunottamatta) pitkille lenkeille ja (Elna mukaan lukien) treenaamaan itseksemme tokoa, ja sekä Into että Elna ovat molemmat päässeet telmimään ja lenkkeilemään koirakaveri Jetron kanssa.
Hauskanpidon ohella Inton kanssa ollaan erittäin ahkerasti kiinnitetty lenkeillä huomiota hihnakäyttäytymiseen (edelleen) ja nyt, kun hihna löysällä kulkeminen (ainakin omalla kokoonpanolla) on kunnossa, tehotreenin alla on ohitukset ja vieraiden koirien kanssa lenkkeily ilman hihnan kiristymistä. Naksuttimen avulla piippaamatta (ja kiljumatta) toisten koirien ohittaminen on ollut helpompaa, kun koiralle saa suoraan annettua selkeän tarkkuusmerkin siitä, mikä onkaan toivottua käytöstä ja mitä haluan vahvistaa. Taskun pohjalta kaivettu reilu namipalkka kruunaa onnistuneen ohituksen, ja Intollakin on jo selkeä käsitys siitä, mitä minä siltä ohitustilanteissa odotan ja vaadin.
Tietenkin vanhempien koirien kanssa lenkkeillessäni pidän taskut pulloillaan nameja ja janoan ohitustilanteita, mutta suurin osa ohitustilanteista, ja etenkin haastavista sellaisista (mm. suurikokoinen fleksin narun päässä räyhäävä bokseri) tuntuu tulevan eteen silloin, kun olen vain pikaisesti ja valmistautumatta pissattamassa koiria, tai sitten juuri silloin, kun olen liikkeellä pienen Elnan kanssa. Antamani esimerkki räyhäävästä bokserista tuli vastaamme tietenkin juuri silloin, kun tiet olivat liukkaammillaan ja minulla oli hihnan päässä pentu, joka vasta tutustui maailmaan kotimme ympärillä ja harjoitteli aivan hihnakäyttäytymisen alkeita. Bokserin ulkoiluttaja ei tietenkään saanut koiraansa pidettyä aisoissa, vaan fleksi pitkällä raahautui pikkuhiljaa möykkäävän koiransa perässä. Elna järkyttyi näkemästään niin paljon, että tuijotti bokseria silmät suurina, eikä mitenkään reagoinut siihen, että minä koitin makupaloilla saada sitä tulemaan mukanani ja jatkamaan matkaa. Tilanne tietenkin päättyi siihen, että minä vedin pentua perässäni, ja se uhmakkaasti pomppi hihna kireällä bokseria kohti ja näiden käännettyä selkänsä vielä haukkui koirakolle uhmakkaasti. Minua harmittaa tietenki hirveästi, että juuri tuon koirakon oli tultava juuri tuolloin vastaan (en ikinä ennen ole edes nähnyt heitä täällä) ja olenkin nyt jatkossa pitänyt erittäin hyvin huolen siitä, että ohitustilanteet ovat onnistuneita. Jos bokserin kanssa liikkeellä ollut vanhempi mies ei olisi tullut yllättäen mutkan takaa, olisimme varmasti jo heidät kaukaa nähtyämme kääntyneet takaisin kotiin päin!

Onneksi Elna on kuitenkin ehtinyt keräämään myös paljon positiivisempia ohituskokemuksia ja sen hihnakäyttäytyminen noin muuten on erittäin hyvällä mallilla! Aivan sen ensimmäisistä hihnakävelyistä lähtien olemme pitäneet kiinni siitä, että hihna kireällä ei yksinkertaisesti liikuta mihinkään, ja moinen, joskin pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä kysyvä metodi onkin tuottanut tulosta. Se osaa siis "sipsuttaa" oikein nätisti ulkoiluttajansa lähellä, ja sillä on nokkelan keponi ansiosta hallussaan jo käskyt "tässä" (=ota minuun kontakti, tule hiukan lähemmäksi) ja "stop". Näiden lisäksi Elna osaa istua käskystä (sen se oli oppinut jo kasvattajansa luona aivan pikku pentuna, mutta kun käskyä on vahvistettu entisestään, se istuutuu jo ensimmäisellä pyynnöllä ja reippaasti) ja odottaa, eli paikallaoloa on kyllä tullut harjoiteltua. Lisäksi Elna osaa käskystä pompata tasajalkaan ilmaan, tätä emme tietenkään harjoittele usein jottei siitä ole haittaa pennun terveydelle, mutta en kuitenkaan ole malttanut olla naksauttamatta tarkkuusmerkkiä, kun pentu tasajalkaa pomppimista niin kovasti tarjosi sivulletuloja treenatessamme. Sivulle tulojen palkasta Elna nimittäin riehaantuu nykyään jo sen verran, että siinä missä muut koirat ehkä hyppivät ohjaajiaan vasten, Elna loikkii iloloikkia kaikki neljä tassua ilmassa (kuten sen isän omistaja ennustelikin)! :)

Tähän loppuun vielä kuvat Elnan vanhemmista, niin moni kun on jo kysellyt, että minkälaisesta yhdistelmästä mahtaa moisia elnoja syntyä!
 

Elnan isä on puhasrotuinen pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira, Minanthe's Thor-Orion "Poika", jonka puolelta Elnan värityskin periytyy siitä huolimatta, että isäkoira on kokonaan musta. Hollanninpaimenkoirilla raidallinen brindle -väritys ei ole mitenkään harvinainen, joten siinä selitys monelta vastaantulijalta kuultuu kysymykseen, "mistä moinen väri?"


Kuva on Elnan kasvattajan ottama

Elna onkin varsinainen isänsä tyttö, nimittäin ulkoisilta ominaisuuksiltaan se ei muistuta juuri lainkaan emoaan Pipsaa, joka on usean eri rodun sekoitus.