No tietysti siitä, että kalenterin jokainen viikonloppu alkaa täyttyä koirallisista suunnitelmista! Kesä on jo aivan nurkan takana, ja täten kauniit keväiset päivät ovat kuluneet jossain aivan muualla kuin tietokoneen ääressä!

Elna täyttää viikon päästä jo viisi kuukautta, ja on jo urheasti vieraillut eläinlääkäriasemalla rokotettavana. Lisäksi se on edelleen jatkanut tutustumista uusiin asioihin, ja olemme käyneet säännöllisesti mm. hevostallilla ja rautatieasemalla. Junat tai hevoset eivät hätkäytä rohkeaa Elnaa laisinkaan, ja ainoa asia, mitä Elna on tähän päivään mennessä arastellut, on Inton ensikohtaamisen lisäksi ollut pihalla lojuneet auringossa kiiltävät puimurin terät, joita nyt sopiikin vähän varoa.
 

Elna on saanut myös uuden ystävän, pienen ja pinkeän bullterrieri Riesan (kuvassa). Kaksikko on reippaillut yhdessä niin kävelyillä kuin hevostallillakin, sekä kuluneen viikon torstaina alkaneella pentujen tokokurssilla. Elnan tulevaisuuden varalle on suunnitteilla pelkkä kotikoiran arki, mutta siitä huolimatta sille tekee hyvää oppia toimimaan tilanteissa, joissa on läsnä myös vieraita koiria. 

Myös Rompun ja Inton arki on ollut touhukasta. Olemme useina päivinä käyneet mökin maastoissa ulkoilemassa niin, että koko lauma on saanut nauttia vapaana ulkoilusta ja hyvällä tuurilla vielä makkaran kuoristakin.

Agilityn talvikausi loppui huhtikuussa, ja sen sijaan, että olisimme siirtyneet kesäiselle nurmikentälle agilitaamaan, päätimme tältä erää pakata pillit pussiin ja pistää agilityn kokonaan tauolle. Alunperin ajattelin taukoilla vaan kesäkauden verran, mutta koska palaaminen takaisin surkeaan ja pimeään halliin talven tullen ei kiinnosta, taukomme todennäköisesti levähtää ainakin vuoden pituiseksi. Aiomme tauon aikana keskittyä tokoon ja hakutreeneihin, jotka ovatkin jo hyvällä mallilla. Nyt kun ohjaajankaan ei enää tarvitse palella pakkasessa, on hakutreeneissä käyminenkin taas paljon mukavempaa itselle. Into on oma-aloitteisesti ryhtynyt sekä raunioradalla että metsässä tarjoamaan ilmaisua maalimiehellä mikäli palkkaa ei heti kuulu, edistystä on siis tapahtunut, mikä on hienoa! Lisäksi olen tänäkin vuonna ilmoittautunut tollerileirin hakuryhmään, vaikka alunperin tarkoituksena oli osallistua rally-tokoon joka ei sitten enää tarkemman perehtymisen jälkeen jaksanutkaan houkutella riittävästi.


Kuva: Riikka Tarvonen

Huhtikuussa vietimme Inton kanssa kokonaisen viikonlopun perjantaista sunnuntaihin Jämsänkoskella Reponi & Höpöhännän yhteisessä treeniviikonlopussa, jossa harjoittelimme taippareita silmällä pitäen. Koirakot oli jaettu kahteen ryhmään, ja meidän ryhmämme harjoitteli lauantaina Minna Jatkolan johdolla tottelevaisuutta, hakua sekä suoria linjoja markkeerausten muodossa. Sunnuntaina tarkoituksena oli treenata kasvattajien johdolla riistalla, mutta Into kävi sunnuntaina jo niin kuumana, että me lähinnä harjoittelimme kauniisti odottamisen jaloa taitoa. Sain kuitenkin koulutusviikonlopusta paljon uusia ideoita harjoitteluumme, joten eipä auta muu kuin jälleen kerran kiittää Riikkaa (ja Niinaa!) aktiivisuudesta, ja tietysti myös paikalle saapuneita kouluttajia!

Vaan kaikkien elo ei ole ollut pelkkää keväästä nauttimista. Huhtikuussa Romppu alkoi yllättäen pitämään häntäänsä tiiviisti koipien välissä, kuitenkaan arastelematta sitä koskettaessa tai muutenkaan vaikuttamatta kipeältä. Minun oli vaikea keksiä mikä oli vialla, ja niinpä varasin ajan tutulle eläinlääkäriasemalle, jossa hoitava lääkäri tunnusteli Rompun läpikotaisin ja tyhjensi toisen anaalirauhasen, joka oli täyttynyt. Tyhjentäminen ei kuitenkaan tuntunut tuottavan Rompulle toivottua helpotusta, ja niinpä sen selkä ja lonkat röntgenkuvattiin varmuuden vuoksi. Röntgenkuvaus oli muutenkin ajankohtaista vanhan koiran tilanteen kartoittamiseksi.

Kuvista ei kuitenkaan löytynyt mitään yllättävää tai sellaisia löydöksiä, jotka olisivat voineet selittää tilannetta. Päinvastoin eläinlääkäri kehui Rompun lonkkia, jotka olisivat yhtä hyvin voineet olla nuoren koiran lonkat! Ei kulumia, tai muutakaan, mihin näin koiran vanhemmalla iällä pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota.
Romppu sai oireisiinsa viiden päivän kipulääkekuurin, joka helpottikin sen oloa. Nyt meillä on taas kotona iloisesti häntäänsä heiluttava cockerspanieli!