Joulu sujui koirien osalta hyvin, ja Romppu oli ollut jopa niin kiltti, että joulupukki toi sille jussipaidan ja neljä pientä tossua sen pakkasilla jäätyvien varpaiden suojiksi. Elna sai tyytyä pelkkiin puruluihin, sillä se oli juuri joulukuun 16. päivä saanut pinkin pehmolelun syntymäpäivälahjakseen. (Elnan synttärikuvia myöhemmin!) Elna siis täytti 16. päivä vuoden! Tästä lisään kuvia ja merkinnän myöhemmin jahka ehdin. Intokin sai tyytyä pelkkiin puruluihin, sillä meillä on tällä hetkellä melkoisen hyvät lelu-, puku- ja tarvikekukkurat kaikkea hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä koirille.

Asuimme vanhempieni luona loistavien lenkkimaastojen äärellä 24.-27.12.2010. Muutimme omasta kodistamme evakkoon melkein heti, kun vesiputket olivat jäätyneet ensimmäistä kertaa tänätalvena niin pahasti, ettei lämmintä vettä enää tullut ollenkaan. Vuokraisäntäni jäi sitten kotiini sulattelemaan putkia, kun me koiraperheen kanssa lähdettiin lomalle vanhemmilleni. Kun palasimme tänään takaisin kotiin, oli ilokseni myös makuuhuoneen vuoden toimimatta ollut patteri saatu korjattua! Nyt on lämmintä ja myös lämmintä vettä tulee, kyllä kelpaa olla ja elellä!

Joulunajan koirat saivatkin nauttia suurimman osan lenkeistä ilman hihnoja. Lenkkeilimme paljon metsässä ja pelloilla kahlaten polven korkuisessa hangessa, ja sunnuntaina pelloilla saikin kahlata jo lantiolleni saakka ylettävässä hangessa! Meikäläiseltä loppui kyllä kunto kesken, eikä helppoa ollut Rompullakaan, joka aina tipahti syvälle hankeen jokaisen yritteliään loikkansa jälkeen. Intokin väsyi melko nopeasti syvässä hangessa, mutta Elnasta ei voinut huomata mitään väsymyksen merkkejä, sellainen sähköjänis se nimittäin on.

Kun olimme kävelemässä sunnuntain aamulenkiltä pelloilta kotia kohti, kiinnitin yllättäen huomiota Inton verisiin tassunjälkiin. Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että Inton oikeasta etutassusta oli todella ikävän näköisesti haljennut tyveen saakka kynsi, ja se vuoti melkoisen paljon verta. Kynsi häiritsi selkeästi myös Intoa, joka koitti nuolla sitä jatkuvasti. Kävelimme kuitenkin reippaasti kotiin ja kotiin ehdittyämme vuoto olikin jo suurimmaksi osaksi tyrehtynyt. Ikävältä kynsi näytti silti, ja Into saikin loppuillaksi tassuunsa Rompun joululahjaksi saaman tossun. Hyvin pysyi tossu jalassa illan!
Olin jo heti haaverin huomattuani päättänyt tilata seuraavana aamuna Intolle eläinlääkäriajan, mutta yötä kohden mentäessä aloin todella huolestumaan, sillä oikea tassu vaikutti kovin kipeältä, eikä tietenkään ihmekkään. Onneksi saatiin kuitenkin seuraavana aamuna samalle päivälle eläinlääkäriaika. Tuttavieni vastaavanlaisia kokemuksia kuultuani tiesin jo etukäteen, että kynsi jouduttaisiin todennäköisesti poistamaan nukutuksessa, ja niinhän siinä tulikin käymään. Into nukutettiin ja kynsi poistettiin.

Kun odotin pelkän koirattoman hihnan kanssa kynnen poistosta palaavaa Intoa eläinlääkärin odotushuoneessa, samaan tilaan saapui eläinlääkärin huoneesta nuori itkuinen tyttö. Heti parissa sekunnissa mieleeni muistui viime vuoden marraskuun tilanne, kun jouduin jättämään rakkaan Nikini yksin eläinlääkärin huoneeseen ja lähtemään kotiin ilman sitä. Siitäkin on jo yli vuosi aikaa. Koko kehon valtasi heti todella pahat fiilikset ja vihdoin kuin eläinlääkäri kävi hakemassa minulta Inton hihnan ja talutti sitten tokkuraisen Inton huoneestaan, minun olisi tehnyt mieli itkeä ja syöksyä halaamaan Intoa. Mielessäni kiitinkin jotain korkeampaa tahoa siitä, että minulla on nuori terve Into, eikä hyvästiemme aika ole vielä. On välillä hyvä huomata kuinka hyviä koiria omistaa ja kuinka mahtavaa arki on näiden tyyppien kanssa ilman, että täytyy tapahtua jotain kertaheitolla radikaalimpaa että sellaisia asioita tulee edes miettineeksi. Jokainen päivä on lahja, ja se kannattaa pitää mielessä.

Inton meininki oli vielä autossa kotimatkalla melko pöljän ja uneliaan oloista, ja niinpä kannoin sen autosta kotiin sisälle, jossa tein sille heti oman nukkumapaikan eristäen toiset koirat muualle huoneistoon. Into nukkuikin koko illan rauhallisesti omalla paikallaan.

Huomenna aloitetaan viiden päivän kipulääkekuuri ja kymmenen päivän antibioottikuuri, sekä kunnon välipäivien aikainen löhöloma ja otetaan relasti. Kerrankin osui sen verran osuvasti, että välipäivät olenkin töistä kotona ja ehdin hyvin tarkkailla Inton parantumista ja kehitellä kaikille koirille jotakin kullekin sopivaa ajanvietettä energian kanavoimiseksi. Elna on nyt muutenkin hyvä pitää erossa Intosta. Ei pelkästään siksi, että se harrastaisi aktiivisesti tollerikeilausta ja venäläisen sirkuskarhun kaatoa, vaan myös siksi, että se tuntuu kovaa vauhtia kehittelevän itselleen jo toisia juoksuja! Ainakin sen verran kiinnostuneita pojat ovat siitä nyt olleet, ettei epäilykseni voi kuin päivä päivältä vahvistua. Lisäksi Elna on taas ryhtynyt nuuskimaan normaalia enemmän ja tuntuupa se välillä hyörivän poikien ympärillä ihan siihen malliin, kuin olisi jotain koiruuksia mielessään..

 

PS. Nyt meitä voi seurata Bloglovinin avulla !