Viime päivät ovat olleet inhottavan sateisia. Käytännössä se tarkoittaa märkiä tassuja jotka tuovat likaa sisälle, hiekkaista ja kuraista kylpyhuonetta, kuivattavia turkkeja, koirapyyhkeitä, imurointia, ja niin edelleen.. Ajatella, että hetken päästä kuivattavia tai pestäviä tassuja on kahdeksan sijasta kaksitoista. Kaksitoista tassua! Kaksitoista tassua kotona, kaksitoista tassua sohvalla, kaksitoista tassua autossa, kaksitoista tassua pestävänä, kaksitoista tassullista kynsiä leikattavana, kaksitoista tassua ulkoilutettavana, kaksitoista ... ...

Siinä samalla kun puin veltoksi perunasäkiksi muuntautunutta Romppua sadeloimeen (sehän ei siis halua sateella ulos), aloin miettimään, että kohta täytyy ostaa myös kolmas sadeloimi. Meillä sadeloimet on hyväksi havaittu, sillä ne helpottavat koirien kuivaamista huomattavasti, kun tullaan kotiin. Cockerspanielit ovat vieläpä niin matalia, että vatsanalus kastuu pienelläkin tihkusateella koirien painaessa pitkin märkiä nurmikkoja ja ojia, niin, että mikäpä sen mukavampaa, kun ei heti kotiin tultaessa täydy kuivata Rompun pitkiä, vatsan alla olevia koristekarvoja. Sadeloimi peittää siis nekin oikein hyvin, eikä kuivattavaa ole yleensä kuin tassujen ja pään verran kotiin tultaessa. Meillä lenkkeillään joka säällä, halusi Romppu tai ei. Yleensä se käpertyy sohvan nurkkaan heti kun tajuaa, että minä kaivan sadetamineita esille. Välillä armahdan Rompun, enkä pakota sitä kävelemään sateessa kovin kauaa, mutta jos mieli on korkealla, lähden vielä Nikin kanssa erikseen pidemmälle lenkille. Niki on jokasään koira, pieni partiopoika.

Tiistaina olin Nikin kanssa Cockerspanielit ry:n Etelä-Hämeen Alajaoston taipparitreeneissä. Sateessa, tottakai. Aluksi tehtiin riistapukit (me tultiin vähän myöhässä, joten ehdin tekemään vain yhden), ja sitten lähdettiin sateiseen metsään tarpomaan. Otettiin tottelevaisuutta luoksetulojen verran, hakua umpimetsässä, laahausjälki (vau, Niki oli hyvä, ja saikin kehuja! ..tosin jäljen päässä ollut kanin raato hiukan ällötti minua..), ja sitten harjoiteltiin vesityötä. Kaikenkaikkiaan meni erittäin hyvin, mutta tuo vesityö yllätti minutkin, sillä Niki ei olisi millään mennyt uimaan. Veteen se kyllä pulahti heti kun mahdollista, mutta rannasta irtautuminen oli sille hankalaa. Se olisi halunnut vain tassutella rantavedessä, mutta innostui lopulta sitten uimaankin heittelemieni keppien perässä. Ja tietysti noutamaan nätisti rantaankin.

Taipparit kyllä kiinnostaa, etenkin nyt kun on tullut todistettua, että koirahan on toimiva! Täytyy ottaa treenailu työn alle nyt myös Rompun kanssa, jospa siitäkin löytyisi piileviä kykyjä. Nikihän on virallisesti x-rotuinen, joten taippareihin osallistuminen lienee kaatuvan siihen, mutta miten on Rompun laita? Niki tuntui joka tapauksessa nauttivan rodunomaisista hommista, joten todennäköisesti jatkamme treenailua, vaikka virallisiin testeihin emme voisikaan osallistua. Tiistaina metsässä meni kolme tuntia, ja kotiin saapui erittäin uitetun näköistä väkeä. Koiraahan olikin uitettu, mutta valitettavasti myös emäntä näytti surkealta märältä rotalta..