Niinhän siinä kävi, että minulle ja kolmen koplalle sopiva kämppä löytyi siitäkin huolimatta, että vuosien ajan on saanut pelätä kuinka mahtaa käydä siinä vaiheessa, kun on aika raahata itsensä ja kolme koiraa siihen Omaan Kotiin. Elokuun 1. päivänä oleellisin oli jo saatu raahattua kämpille, ja silloin jäimmekin poikien kanssa ensimmäiseksi yöksi uuteen kämppään. Yö sujui hyvin, vaikkakin Niki odotteli koko illan ja vielä useitakin päiviä muuton jälkeen ulko-oven edessä, josko jo lähdettäisiin kotiin vanhempieni luo.
Ajan kanssa Nikikin on kotiutunut, ja pikku hiljaa olemme laajentaneet reviiriämme ja tutustuneet uusiin kauniisiin lenkkimaastoihin.

   

Nikin korvaongelmat ovat menneet pahempaan suuntaan heti sen jälkeen, kun luontaishoitotuotteet loppuivat. Postipoika toi kiltisti lisää rohtoja, mutta nepä eivät enää toimineetkaan toivotulla tavalla, sillä annostusta oltiin tietoisesti tehty miedommaksi, jotta vahvoista aineista päästäisiin pikkuhiljaa pois. Viimeistä vaihtoehtoa on jouduttu pyörittelemään ajatuksissa päivittäin, etenkin, kun korva selvästi kipuilee pahasti, ja se näkyy mm. aggressiivisena käytöksenä ihmisiä (oman perheen jäseniä) kohtaan. Kävin kuitenkin vielä torstaina näyttämässä Nikiä Vesilahdessa naturopaatilla, joka antoi meille vielä vajaan 100 euron edestä rohtoja - nyt vaan toivotaan parasta, sillä tämän lääkekuurin jälkeen keinot ovat todella loppu, eikä muita vaihtoehtoja enää ole.

Muutto ja eteen tulleet muut vaikeudet ovat vieneet meikäläisestä mehuja niin, että treenailukin on jäänyt aivan retuperälle. Agilityn alkeisryhmässä kävimme ahkerasti lähes viikottain kesällä, mutta haku- ja rauniotreenit olemme unohtaneet kokonaan, samoin tokoilukin on jäänyt kuukauden aikana lähes kokonaan. Pikku hiljaa tavoitamme vanhaa tahtia takaisin - tänään treenailimmekin jo paikalla makuuta, seuraamista, noutoa ja eteen tuloa, samoin agilityn targettia, mikä onkin parasta saada kuntoon pian, sillä siirrymm kesällä aloitetusta agilityn alkeisryhmästä suoraan kisaamaan tähtäviin! Koira kyllä osaa, mutta miten mahtaa käydä kömpelön ja hitaan ohjaajan?
Agilityn lisäksi olemme treenailleet Inton kasvattajan, Riikan johdolla noutoja taippareita silmällä pitäen.. Saas nähdä, milloin moisiin osallistuminen käy ajankohtaiseksi - toistaiseksi suurin ongelma on palkkauksessa, sillä etenkin siivelliset damit ovat jotain niin ihanaa, ettei niitä voita mikään! Taipparitreeneissä lihapullilla tai broilerpyöryköillä ei ole mitään arvoa, vaan ne sylkäistään suusta ulos kuin pienet kivet - tai oikeastaan Inton kohdalla parempi vertaus olisi "kuin kala", sillä sitähän poika ei suuhunsa pistäisi.. :)

  

Aika on kyllä mennyt taas todella nopeasti ihan vain arkea pyöritellessä. Pikku hiljaa uusi koti on alkanut tuntumaan Kodilta jo Nikistäkin, ja Romppu on ottanut paikkansa sängyn lämmittäjänä ja kunnon sohvakoirana. Into nauttii kesäisinä päivinä maailman katselusta suurelta terassiltamme, johon isäni viritti paremman puutteessa kirpparilta kolmella eurolla löytämänsä "pinseriaidan." Barffaukseenkin on tullut uutta tehoa uuden, suuren arkkupakastimen myötä, ja meikäläisen maustekaappikin täyttyy hyvää vauhtia koirille omistetuista jauheista: merilevästä, valkosipulijauheesta jne. Kyllä se oma koti on hieno juttu, kun koirien tavaroille voi vihdoin pyhittää niin paljon tilaa kuin haluaa - vaikka sitten keittiön maustekaapista! :)