Ihanaa, kun on taas pitkästä aikaa päässyt treeneihin! Olen nyt toukokuun lopulla valmistumassa media-assistentiksi, ja painiminen päättötyön kanssa on vienyt kaikki arki-illat varmaan kolmen viikon ajalta niin, ettei ole ollut aikaa lähteä metsään taikka raunioille - seuran treeneissä kun menee helposti se 3-4 tuntia! Nyt kun päättötyö on jo palautettu ja opiskelut alkavat olla pulkassa, on ollut ihanaa palata taas treenaamaan tutussa porukassa!

Esineruutua, kuva: Pia Rajamäki

Koska keskiviikon 29.4. treenit oli peruttu, otettiin sitten ihan pienellä kaveriporukalla hakua metsässä. Mulla oli molemmat vauhtiapinat mukana: Niki ja Into. (Rompunkin voi puhtaalla omatunnolla luokitella apinaksi, mutta vauhdikkuuden se on varmasti perinyt isältään - jonka epäilen olevan vasemman jalan saapas.) Ja Niki olikin metsässä varsinainen tykki! Se oli hakuilemassa elämänsä kolmatta kertaa, ja hienosti meni! Maalimiehet menivät koiran nähden piiloon, koiraa motivoiden, ja hetken päästä lähetin Nikin etsimään. Se oli täynnä riemua ja innostusta, ja ilmiselvästi piti tekemästään.
Jos meillä ei olisi seuran treeniryhmässä niin paljoa koiria, voisi Nikikin alkaa kulkemaan mukana, mutta koska treenit koostuvat koiran näkökulmasta 90% autossa odottelusta (kyllä, niin valitettavaa kuin se onkin), en viitsi ottaa Nikiä mukaan.

Intollakin riitti vauhtia, ja olin jälleen kerran siihen tyytyväinen. Lopuksi sille tehtiin vielä yksinkertainen ja kovin helpoksi kuviteltu esineruutu, joka menikin sitten vähän vähemmän suunnitelmien mukaan koiran haahuillessa ympäriinsä, sekä tapporavistellen esineitä..

Seuraavat oman seuran treenit olivatkin taas 6.5., tällä kertaa Hauhovin metsämaastoissa. Tarkoituksena oli tehdä kaikille koirille motivoituja näkölähtöjä pupuineen, koska olimme pitkästä aikaa metsässä. Into oli täpinöissään heti, kun sai pk-liivit päälleen, joten sitä ei sitten motivoitukkaan sen enempää - muuten olisi varmaan kuultu sellaiset volyymit metsästä, että.. Kolme kertaa lähetin koiran siten, että se näki maalimiehen menevän metsään, jonka jälkeen käänsin sen. Ja kun maalimies oli ehtinyt piiloonsa, käänsin takaisin ja lähetin. Lähetyksen jälkeen koiran lähestyessä maalimiestä tämä pinkaisi pakoon (= pupu) ja koiran saavuttaessa palkkasi. Ja syötellen takaisin. Kahden onnistuneen näkölähdön ja pupun jälkeen halusin koittaa yhtä valmistakin piiloa, ja sillä välin kun koira oli toisella puolella metsää hakemassa kolmatta ukkoaan, toiselle puolelle keskilinjaa livahti neljäs. Ja kun maalimies vihdoin oli tuonut koiran syötellen takaisin keskilinjalle, pyysin sen sivulle ja lähetin toiselle puolelle. Hienosti lähti ja tiesi mitä siltä odotetaan, vaikka treenien vetäjä olikin kovin epäileväinen noin nuoren koiran suhteen.. Mutta kyllä minä tiesin, että Reponi Osaa Kun Haluaa. ;)

Viimeisen ukon jälkeen Into saikin kävellä keskilinjaa kokoontumispaikalle vapaana vierelläni. Kokoontumispaikalla otin siltä pk-liivit ja kytkin sen, ja autolla se saikin illan sapuskansa. Kyllä oli hienosti onnistuneet treenit taas, hyvähyvä! Ja paljon tuli opittua ohjaajankin uutta, siinä toisten suorituksia katsellessa ja Villen höpinöitä kuunnellessa..