Tänään on ollut synkkä ja sateinen ilma. Aina tällaisina aikoina koko maailma tuntuu harmaalta siitä huolimatta, että maata värjää puista tippuneet kirkkaat syksyn lehdet. Koko päivän fiilis on ollut jokseenkin melankolinen, johon todennäköisesi vaikuttaa myös lyhyeksi jääneet yöunet. Tänäänkin olisi ollut hakuryhmän treenit, mutta päätin jäädä tämän kerran kotiin. Varpaita palelsi jo valmiiksi, ja nälkä ja väsymys painoi pitkän koulupäivän jälkeen. Koirillakaan ei tuntunut olevan mitään päiväunia vastaan..



Romppu ei olisi millään halunnut lähteä iltalenkille viiden aikaan, eikä se totta puhuakseni käynyt takapihalla asioillaan silloinkaan, kun päivällä tulin koulusta ja laskin koirat tuttuun tapaan takapihalle jaloittelemaan hetkeksi. Eihän se millään voinut, kun oli niin sateista ja märkää. Sen lenkille lähteminen oli flegmaattista etenkin kun se tajusi, että aion pukea sille sadetakin päälle. Sadetakkihan tarkoittaa automaattisesti märkää, ja siitä Romppu ei pidä. Enkä pitänyt minäkään tässä vaiheessa, sillä olin juuri eilen pessyt ja puunannut Rompun pitkän valkoisen turkin peltolenkin päätteeksi, ja jos olisin oikein ahkera, sama olisi edessä uudelleen tänään - heti päivän viimeistenkin kuralenkkien jälkeen.
Intoa en edes harkinnut ottavani lenkille mukaan tällä kertaa - olin aivan liian väsynyt treenaamaan kolmen koiran kanssa hihnakäyttäytymistä.


"Mitä, koko päivä neljän seinän sisällä?! Mä tuun HULLUKS!"

Eilen Into oli kuitenkin ollut lauman jatkona pitkällä peltolenkillä, ja tiistaina olimme sen kanssa tutustumassa "uuden" hakuryhmän treeneihin. Porukka oli mukavaa ja meidät toivotettiin tervetulleiksi, etenkin kun Into oli taas innokas oma itsensä ja haki ukkoja oikein hienosti. Nelisen kertaa taisin sen metsään lähettää, ja joka kerta se löysi metsään luikkineet ukot hienosti, siitäkin huolimatta, että ukot menivät huomattavasti pidemmälle, mitä Into on tottunut hakemaan, ja vieläpä piiloon koiran näkemättömiin. Poika toimi oikein hienosti, ja jos totta puhutaan olen aika innostunut lajista hyvin toimivan koirani ansiosta. Saas nähdä mitä tästä oikein tulee..
Olen edelleen kahden vailla treeniporukan suhteen, täytyy vielä hetki nuuhkia ilmaa ja katsella rauhassa..