Plagioin blogimerkinnän otsikon suoraan UFFien uutisia -blogista, koska se yksinkertaisesti on niin täydellisen totta ja uppoaa kuin kuuma veitsi voihin tähän tämän päiväiseen merkintääni. Meidän laumaan nimittäin liittyi tänään tämän näköinen kaveri..

Tyyppi on täysin sekarotuinen piskikoira, leidi joka nimettiin (?) ulkonäkönsä ja ääntelynsä perusteella hyeenaksi. Saanen esitellä, Elna Hy, hiukan vajaa kahdeksan viikkoa, omaa lajiaan hyelna, kavereille pelkkä Elna. Elnan isä on hollanninpaimenkoira ja emän rotuja saattaa vain arvailla. Pennun muuttaminen taloon on ollut tiedossa jo tovin aikaa, mutta olen halunnut pitää sen salaisuutena suuremmalle yleisölle aivan loppuun saakka.

Automatka kotiin oli kaikkea muuta kuin harmoninen. Kun olin kiikuttanut pennun sylissäni autoon ja pitelin sitä kun auto käynnistyi, pentu alkoi heti värisemään ja oli selvästi hyvin jännittynyt. Kun lähdimme liikkeelle, alkoi vieno vikinä, joka myöhemmin yltyi jopa kiljahteluksi. Kotimatkan ensimmäiset 20 minuttia sujui jokseenkin hyvin, mutta sitten Elna alkoi kärsimään matkapahoinvoinnista. Se läähätti kita ammollaan ja sen suupielistä valui jähmeää kuolaa. Hetken päästä se oksensi suuren määrän viimeksi syömäänsä ruokaa (päälleni), ja samanlailla se teki myös loppumatkasta kun olimme jo melkein perillä. Oli suuri helpotus päästä lopulta kotiin, vaikka siellä saattoikin odottaa uusia haasteita, nimittäin Inton ja Rompun kohtaaminen. 
Mainittakoon vielä huvittava yksityiskohta, nimittäin kaneiltani oli edellisenä iltana päässyt loppumaan heinä ja minun oli kotimatkallamme poikettava kaupassa ostamassa sitä. Niinpä sitten marssin käymään kaupassa samalla, kun kepo jäi autoon pennun kanssa. Hymyilin vastaantulijoille kuin naantalin aurinko, vaikkakin takkini oli koiranpennun oksennustahroissa, ja farkkuni lähestulkoon läpimärät niille valuneesta kuolasta. Vaan kyllä se pentu saa hymyn korviin, pienistä pinnallisista seikoista huolimatta!

 

 

Pentu oli selkeästi järkyttynyt myös laskettuani sen maahan vanhempieni pihamaalle automatkan päätteeksi. Eivätkä järkytykset tietenkään siihen jääneet, nimittäin se ei ehtinyt juurikaan kuin vain henkäistä, ja samalla sen edessä oli musta-valkoinen cockerspanieli Romppu.
Koska Into on melkeinpä hyvinkin äijäilevää sorttia, olin päättänyt, että koirat eivät kohtaa luonani pienehkössä kämpässäni, vaan ne saavat tutustua lähes puolueettomalla maaperällä vanhempieni luona. Olin siis aamulla ennen matkaan lähtöä vienyt Inton ja Rompun vanhempieni luokse odottamaan uutta tulijaa. En tietenkään luullut, että Into vahingoittaisi pentua tahallaan, mutta ajattelin ratkaisun olevan parempi näin, sillä minäkään en välttämättä ilahtuisi, jos joku täysin tuntematon ja oudolta haiseva yllättäen tunkeutuisi omaan kotipesääni. Niinpä päätin seurata uuden laumani ensimmäisiä yhteisiä tunteja vanhempieni kodissa, jossa tilaa riittää niin pihalla kuin sisällä talossakin.

Elna ei ilahtunut Rompun kohtaamisesta. Se katsoi silmät suurina edessään kävelevää koiraa, joka kävi nuuhkaisemassa sitä pikaisesti ja jatkoi sitten matkaansa nostaen koipeaan lähimmälle lumikinokselle. Oikeastaan Elna jopa murisi Rompun lähestyessä sitä, mutta Romppua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, kuka on tämä vieras ärripurri. Elna tarkkaili Romppua selvästi järkyttyneen näköisenä, eikä ollut huomata, että olin tuonut sen selän taakse innoissaan hihnassa tempoilevan novascotiannoutajan. En halunnut säikäyttää pentua, joten vasta kun se käänsi päänsä meidän suuntaamme päästin yli-innokkaan Inton sen luokse. Into heilutteli häntäänsä täpinöissään, eikä millään malttanut pysyä nahoissaan päästessään nuuskimaan pentua. Pentu taas oli selvästi suuremman hajuraon pitämisen kannalla, ja ilmaisi mielipiteensä murisemalla ja paljastamalla Intolle koko etuhammasrivistönsä, mikä tietysti oli varsin suloinen näky nyt kun sen hampaat ovat vielä varsin pienikokoiset naskalit. Tehostaakseen viestiään Elna vielä haukahti äkäisesti ja lätkäisi tassullaan tunkeilevaa tolleria naamaan, mikä oli Intosta tietenkin vain hauskaa. Mutta koska Elna näytti jo ensi hetkistään olevan varsin määrätietoinen pimu, päästin Inton hihnastaan, ja siitäpä se pennun ahdistelu sitten alkoikin. Into oli riemuissaan ja pentua kohtaan hyvin tunkeileva, ja koska Elna ei loppujen lopuksikaan saanut ehdotustaan hajuraon pitämisestä läpi, se tyytyi reppanan näköisenä seisomaan paikallaan kun Into nuuski sen hännän päästä kirsun päähän ja korvista varpaisiin. Ehdin jo sekunnin murto-osan ajattelemaan, tulisiko tämä pari edes tämän päivän sisällä toimeen keskenään, sillä niin reppanan näköisenä Elna seisoi paikallaan välillä katsoen Intoa inhoten ja yrittäen väistää sitä, mutta tuloksetta. Tiesin, että haistelurituaali on pennun surkeasta reaktiosta huolimatta saatava päätökseensä ja jätin koirat pihapolulle samalla kun itse suuntasin sisälle taloon. Romppu seurasi minua tapansa mukaan, ja äkkiä samalla oven avauksella sisälle tulivat myös Into ja Elna.

Edes sisätiloissa Into ei meinannut jättää Elnaa rauhaan. Se halusi vain nuuskia sitä lähempää ja lähempää ja yrittää saada sitä leikkimään. Ensi minuttinsa sisällä Elna vietti olohuoneen tuolin alla irvistellen ja Intoa komennellen, ja minunkin silmissäni Into alkoi jo käymään reippaasti ylikierroksilla uutta tulokasta kohtaan. Jotta Elna saisi hetken tutustua paikkoihin ja Into rauhoittuisi, jouduin pistämään Inton hetkeksi toiseen huoneeseen jonka jälkeen se oli samassa tilassa Elnan kanssa vain tiukan komennon alaisena. Alla huono, mutta erittäin demonstroiva kuva tilanteesta. Huomatkaa Romppu, joka taustalla tyytyy tilanteen seuraamiseen sängyltä.

"Vaikka ovi on auki, sinä Into, et ryntää pennun kimppuun."
Reippaana pentuna Elna ei kuitenkaan traumatisoitunut ahdistelusta, vaan seurasi mielenkiinnolla tollerin ojennushetkeä vierestä.
Naureskelinkin tämän kuvan nähtyäni, että saisipa Intolle saman valppaan ilmeen myös sen tokosuorituksiin!

Sillä välin kun Into rauhoittui suljetussa huoneessa, Elna tutustui paikkoihin ja seurasi mielenkiinnolla Rompun puuhasteluja. Romppu ei ollut huomaavinaankaan pentua, vaan väisti aina tämän tullessa lähelle tai tielle. Elnan mielestä se oli hyvien käytöstapojen mukaista ja niinpä se tykästyi Romppuun ja seurasi tätä joka paikkaan samalla, kun Romppu koitti vältellä sen kohtaamista. Pian Elna myös vinkui ulko-oven edessä ja päästettyäni sen ulos (Rompun kanssa) se teki sisäsiistin pennuin tavoin pissat lumelle. Hienoa Elna!

"Mene pois."
 

Romppu oli kovasti Elnan mieleen, ja niinpä se ulkonakin koitti saada vanhaa cockerspanieliherraa leikkimään kanssaan. Se huitoi spanielia, hyppi spanielia kohti ja juoksi sen perässä, mutta spanieli vain väisti ja yritti parhaansa mukaan paeta paikalta. Romppu ei ollut peloissaan, mutta vierasti selkeästi outoa pennun hajua. Huomatkaa ylläolevassa kuvassa Rompun ilme (mikä kyllä johtuu sen puoliksi halvaantuneista kasvolihaksista).

Kun huomasin, että ulkona on kaikenlisäksi myös mainio kuvaussää, hain Inton sisältä ja rauhoituttuaan se osasi kohdata pennunkin jo paljon paremmin. Alla pari kuvaa uudesta tulokkaasta..

 

Lopulta Elnakin rentoutui sen verran, että se innostui juoksemaan ja riehaantumaan pihalla. Into tietenkin ilahtui pennun uudesta asenteesta ja innostui taas pyytämään pentua mukaan leikkeihin ja tarjosi sille jopa palloa! Pentu ei ihan vielä ryhtynyt mukaan Inton leikkeihin, mutta eipä sekään vaihtoehto kaukana sen reaktiosta ollut.

Into oli niin innoissaan uudesta kaverista, että korkeista nietoksista huolimatta se sai hepulikohtauksen ja juoksi ympäri aidattua pihaa. Liikunta oli varsin tehokasta, sillä tolleri upposi jokaisen hypyn jälkeen leukaansa myöten hankeen. Sen riemua oli hauska katsella ja Elnakin vaikutti jo aika huvittuneelta eikä enää ollenkaan jännittyneeltä. 

Moisen pihalla riehumisen jälkeen koirat olivatkin melko väsyneitä ja Elna sammuikin heti sisälle päästyään. Kun Into huomasi, ettei pennusta ollut enää iloa, se kömpi sohvalle nukkumaan. Romppu nukkui Elnan lähettyvillä lattialämmityksen päällä kivilattialla. Elna nukkui niin sikeää pennun unta, ettei herännyt vaikka vanhempani rymysivät kauppakassien kera sisälle taloon. Vaikka päivä oli vielä nuori, sillä oli ollut melkoisen tapahtumarikasta aikaa takanaan!

    

Jossain vaiheessa ehdin myös ruokkimaan pennun sen kasvattajalta mukaansa saamillaan nappuloilla. Meillä sen on tarkoitus siirtyä mahdollisimman nopeasti pois nappula -linjalta, mutta tällä kertaa sen ensi ateriat meillä olivat vielä täysin pelkkää nappulaa ja piimää. Heti syötyään pentu pääsi pihalle ja fiksuna tyttönä kävi pissalla ja kakalla. Huraa!

Aika äkkiä sen pienet tassut tuntuvat paleltuvan -6 asteen pakkasessa, joten pihapissatukset ilman riehumisia ovat saaneet jäädä lyhyiksi. Tästä huolimatta tyttö on ehtinyt jo tutustua muutamiin ihmisiin vanhempieni talon naapurustosta ja saanut osakseen ihastuneita kommentteja. Pennun koko päivä on tuntunut olevan yhtä ihmettelyä, mutta sen vastapainoksi se on myös levännyt paljon.

Mikäli Romppu ei ole ollut riittävän valppaana pennun läheisyydessä, on pentu saattanut hiljaa hiippailla lepäilemään aivan Rompun lähettyville. Alla on huonolaatuinen todiste tapahtuneesta, joskin heti tämän kuvan oton jälkeen Romppu koki tarpeelliseksi vetäytyä paikalta vähin äänin.. "Siltähän voi saada vaikka tyttöbakteereja!"

 

Kun olimme vielä Inton ja Rompun kanssa käyneet pitkällä lenkillä vanhempieni pitäessä seuraa Elnalle, aloimme tekemään lähtöä ihan omaan kotiimme. Koirat näyttivät tulevan hyvin juttuun keskenään ainakin vanhempieni tilavassa asunnossa ja olevan rauhallisesti toistensa seurassa. Elna sai matkustaa kotiin kanin kuljetushäkissä, jonne se myös ehti simahtaa jo ennen lähtöämme. Se myös kerran ehti herätä häkistä ennen lähtöämme, mutta ei ehtinyt raahautua sieltä ulos simahtaessaan jo uudestaan. :)

    

Elnalla on korvat hauskasti sen nukkuessa. Kun se menee lepäilemään, se nukahtaa korvat lurpallaan niin kuin ne ovat sen hereilläoloajankin..

...mutta kun se alkaa näkemään unia ja sen tassut ja pää nytkähtelevät, myös sen korvat nousevat pystyyn..

Huomatkaa myös sen sievät tassut! Noista kissantassuista voisi ennustella, ettei tytöstä ainakaan ole tulossa mikään Inton kaltainen rontti!

Kotimatkamme vielä vanhempieni luota meille kotiin oli melkoisen.. Soololaulun täytteinen, mutta kotona kaikki sujui jälleen hyvin. Pentu tutki uteliaana koko talon, eikä pelkästään lattiatasoja vaan tarkkaili innokkaana myös korkeampia tasoja (vanhempieni luona se oli jo ehtinyt kurkkaamaan sohvallekin, joskaan ei vielä kunnolla sinne yltänytkään!) Kun se oli tutkinut paikat se kupsahti Inton ja Rompun sohvan edessä olevaan laiskanlinnaan (patjasta ja tyynyistä tehtyyn kasaan) ja otti Inton suolestamia pehmoleluja leikkikaluikseen ja riepotteli niitä tyytyväisenä. Pian sen jälkeen se hakeutuikin nukkumaan, ja yrittäessään liian lähelle arvonsa tuntevaa Intoa, se sai tältä jämptin murahduksen merkiksi siitä, että nukkuma-aikaan Into kyllä arvostaa pientä hajurakoa. Pari kertaa Into sai varoitella Elnaa ottamaan etäisyyttä, mutta sen uskottuaan loppuilta meni rauhallisesti.. Ympärilläni nukkuu sikeän oloisesti tällä hetkellä kolme kappaletta koiria, ja blogiin kirjoittelee tyytyväinen emäntä. Olen pahoillani mikäli jotakuta häiritsee kirjoitukseni yksityiskohtaisuus, mutta vanhoja merkintöjäni lukiessani minua jäi harmittamaan, ettei Inton pentuajasta ollut juurikaan juttua saatika kuvia. Toisaalta pentu teki minut silloin hyvin kiireiseksi, joten jännityksellä odotamme tuleeko tännekkin seuraava merkintä vasta joskus kuuden kuukauden kuluttua.. ;)