Elna se vaan kasvaa, ja kovin moni vieras ihminen ei tunnu mieltävän sitä enää lainkaan pennuksi! Elämä sen kanssa on hiukan helpottunut niistä ajoista, kun se oli vielä pikkupentu, määrätietoinen, itsenäinen ja kissamainen raitapaita. Edellä mainittuja ominaisuuksia siltä löytyy toki edelleen, mutta nyt olen itse sisäistänyt sen ominaisuudet, ja pystyn kasvattamaan sitä määrätietoisemmin, vaikka helppoa se ei ole edelleenkään. Elna ei yhä edelleenkään ole kiinnostunut minkäänlaisesta palkkauksesta, nameista tai leluista tai leikeistä, mikä tekee tietenkin sen kouluttamisesta ja motivoinnista hiukan hankalampaa. Lisäksi sen miellyttämishalu vaikuttaa olemattomalta. Olen kuitenkin keskutellut Elnan ominaisuuksista useiden ammattilaisten kanssa, ja tullut siihen tulokseen, että Elnan kouluttamiseen tarvitaan vaan paljon kärsivällisyyttä, aikaa, nokkeluutta ja varmoja otteita.

Elnasta on tullut jo niin iso, että sen pentuhampaat ovat tippuilleet hurjaa vauhtia! En ole saanut yhtäkään irronnutta hammasta talteen, mutta sen sijaan hampaiden putoilun myötä verta vuotavat ikenet eivät ole jääneet keneltäkään huomaamatta. Elna onnistuu sotkemaan verellä niin itsensä, ihmisten kädet kuin leikkikaverinsakin. Elnan ja sen kavereiden (esim. Riesan!) hurjia paineja katsellessa ei siis kannata pelästyä, vaikka vastustaja olisikin veren peitossa. Elna ei suinkaan satuta vastustajaansa, vaan ainoastaan tiputtelee omia hampaitaan..

Helatorstaina 13.5.2010 Elna korkkasi match show uransa Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa perinteisesti järjestetyssä mätsärissä. Elna osallistui pentuluokkaan keponi esittämänä (lainkaan etukäteen treenaamatta), ja sai sinisen nauhan. Elnan esiintymisessä on vielä paljon hiottavaa, mutta kaiken kaikkiaan se käyttäytyi hyvin niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Tästä on hyvä jatkaa!

Vielä mätsärin jälkeenkin Elnassa tuntui olevan sen verran virtaa, että lähdimme tsekkaamaan läheisen koirapuiston meiningit yhdessä Emilian ja Peto -staffin kanssa. Ainoana kriteerinä koirapuistoon menemiselle oli se, ettei siellä olisi muita. Ja hyvään rakoon satuttiinkin paikalle, nimittäin saatiin toinen aitauksista kokonaan omaan käyttöömme. Hiukan ennen lähtöämme seuraamme liittyi myös vanhempi tiibetinspanieli ja kaksi sekarotuista koiraa, mutta Elna ja Peto olivat molemmat niin väsyneitä, etteivät juurikaan kiinnostuneet uusista tulokkaista.

Loppuun vielä terveiset koirapuistosta (= Elnan kootut ilmeet)

Aina yhtä kuvauksellinen Elna ja samaa sarjaa oleva Peto.


Tipsulla ei tainnut olla ihan yhtä hyvä boogie kuin Elnalla..

Loput kuvat Elnan boogiesta mätsärissä sekä koirapuistossa löytyy täältä!