Eilinen ilta meni taas koirien kanssa metsässä. Treffasimme treeniporukan kanssa ABC:llä, josta lähdimme peräkanaa ajelemaan kohti treenipaikkaa: metsää, jossa emme olleet aiemmin treenanneet.

Into sai hakea ensimmäisenä. Metsä oli hämärä, mutta ei vielä niin pimeä kuin se loppupään koirakoille oli. Hain koiran autosta ja kun se näki tuttuja ihmisiä, se tuntui ymmärtävän heti mistä on kyse, vaikka koiran treeniliiviin ehdollistamista ei ole vielä(kään) aloitettu. Hyvä kun koira pysyi edes nahoissaan, niin innoissaan se oli - se mölysi minkä ehti, vinkui, kiljui ja jopa haukahteli, mikä on harvinaista Intolta.  
Intolle otettiin kolme peräänjuoksua: maalimies lähti, pyöräytin koiran kerran ympäri, lähetin. Jätkä lähti kuin raketti ja syöksyi kerta toisensa jälkeen maalimiesten luokse innokkaana. Treeniryhmän vetäjältä tuli taas paljon kehuja: kyllä se hienosti menee! Ja niin meneekin, sen mielestä metsässä ihmisten luokse juokseminen on parasta! Teimme vielä mielikuvaharjoituksen loppuun: maalimies meni koiran nähden metsään, mutta minä vein koiran autoon. Joka oli tosin helpommin sanottu kuin tehty, sillä koira olisi kaikkein eniten tahtonut juosta maalimiehen perään.

Tänään olisi taas tarkoitus lähteä hakuilemaan: tutustumaan toisen seuran treeneihin. Tulee pieni kiire, sillä treenit alkavat Hämeenlinnassa jo kello 17, kun taas minä pääsen koulusta Riihimäeltä vasta kello 16. Hyvällä säkällä olen kotona jo puolelta, mutta sen jälkeen pitäisi vielä lenkittää Niki ja Romppu, eikä sovi unohtaa sitäkään, että todennäköisesti eksyn etsiessäni treenipaikkaa, jossa en ole aiemmin käynyt. Treenipaikan löytäminenkin vie siis varmasti oman aikansa.. Eväät sekä Intolle, että itselleni tajusin kyllä tehdä ja pakata jo edellisenä iltana, - olinpa kerrankin fiksu. ;) Voisin olla jopa niin fiksu, että liukenen koululta hivenen ennen aikojani ja ehdin hyvillä mielin lenkittää vanhat herrat.. ;)