Ulkona pakkanen on hiukan laskenut aamuisesta -30 lukemista ja minä istun vanhempieni kotona viluisena ja kipeänä lämmitellen varpaitani lattialämmityksen ja tolleritaljan välissä. Olen ollut kipeänä nyt jo muutaman päivän ja evakoitunut laumani kera vanhempieni luokse - kipeäksi tulin jälleen kerran oman kotini kenkkuilun seurauksena. Ei siihen paljoa muuta vaadita, kuin yksi kirpeän kova pakkasyö ilman toimivaa lämmitystä ja tilanne on tämä. Oi kesä, mikset jo ole täällä?

Inton kynsi parantui ongelmitta, mutta eipä aikaakaan kun tolleri järkytti minua taas toisenlaisilla terveysongelmilla. Ei mitään vakavaa onneksi, mutta melkoisen hurja näky.. Into nimittäin kurmuutti Romppua eräs yö puruluun innoittamana. Talossani oli pilkkopimeää kun yllättäen heräsin tollerin ärähdykseen. Normaalisti pojat aina silloin tällöin kommentoivat toisilleen hiukan murahdellen ja ärähdellen, mutta tällä kertaa Inton ärähdys ei kestänytkään yhtä ainoaa sekuntia vaan jatkuikin pidempään. Kolmen sekunnin jälkeen ehdin jo huolestumaan mistä on kysymys ja koska ärjyntä ei loppunut komennuksestani huolimatta hapuilin äkkiä käteni valokatkaisijalle ja sain valot päälle - Into oli Rompussa kiinni ilman aikomustakaan päästää irti. Komensin poikia entistä tiukemmin ja sain Inton irrottamaan otteensa Rompusta. Romppu hiippaili oitis möristen pois ja minä jäin tuijottamaan Intoa erittäin tuimasti - normaalisti sellaisen tuijotuksen minulta saatuaan Into lipoo huuliaan rauhoitellen, laskee sitten päänsä alas ja vetäytyy tilanteesta vähin äänin, mutta tällä kertaa se käyttäytyi vähintäänkin omituisesti ja lipoi huuliaan pakkomielteisesti siten, ettei sitä mitenkään voinut sekoittaa rauhoittavaan huulien lipomiseen.
En aluksi ymmärtänyt ollenkaan mistä on kysymys, kunnes huomasin, että Into pitää oikeanpuoleista huultaan suussaan samalla tavalla, kuin joskus valokuvissa. Seuraavaksi tajusin, että sen huulihan on jumissa ja sitten näinkin jo oikean yläkulmurin pilkottavan huulinahan läpi. Auts.
Into oli varmaankin luullut, että Rompulla on kivulias ote sen huulesta ja siksi se ei irroittanut siitä otettaan - en keksi muutakaan syytä sille, miksi Into olisi käyttäytynyt niin aggressiivisesti Romppua kohtaan. Sellainen käytös ei ole nykyiselle laumalleni laisinkaan tyypillistä ja koirat kyllä tietävät kenelle palautteen voi jättää jos sellaista on.

No, pujotin kulmahampaan pois huuleen tulleesta läpireiästä. Se näytti hurjalta ja kivuliaalta, mutta onneksi normaalisti niin hysteeristä emäntää helpotti tietää, etteivät nuo suualueen lävistykset nyt niin kovin ilkeältä tunnu. ;) Ainoa ilkeä asia siinä loppujen lopuksi oli se, että reiästä oli tullut niin iso, että Inton haukoteltua kulmahammas asettui taas luomaansa reikään. Mietin jo yön aikana kauako moisella reiällä kestää umpeutua, mutta onneksi enää aamulla reikää tuskin huomasi eikä se enää muutoinkaan vaivannut.